Vannoin tänään kautta likaisen tukkani, että kotiin päästyäni pistäisin pään narikkaan ja viihdettä vinkumaan. Aamukasista riehuminen ainedidaktisen tutkimuksen, tunneilla havainnoinnin ja ryhmänohjauksen jälkeen päätin sitten kuitenkin vielä kotona pyykätä, siivota ja kirjoittaa ensimmäisen seminaaripohdintapaperini (päivän etuajassa, wuhuu!). Periaatteessa aloitin tänään siis graduni työstämisen. Hullua.
Pedagogiset lähtenevät piakkoin rullaamaan koko voimallaan. Ainedidaktiikan ensimmäinen päräytys on ohitse ja stoalainen hymypyllyys saanut tehoharjoitusta. Oppitunteja on jonkun verran tullut havainnoitua, omat harjoitustunnit alkavat vasta myöhemmin (eli ihan kohta). Perusfiilis koululla on ollut yllättävän hyvä, vaikka nähtyjen oppituntien perusteella opetustyön arki on todellakin yhtä paljon käyttäytymisen perusasioiden kuin itse asiasisältöjen välittämistä. Lukiolaisillekaan ei kaikille ole ihan selvää, että tunnilla on oma suu kiinni, kun opettaja puhuu, tai että ne kännykät pysyvät siellä laukussa tunnin ajan. Shocking. Tosin siellä takarivissäkin alkoi kyllä ajatus harhailla, ei siinä mitään. Pitkä päivä on pitkä päivä, varsinkin kun ei siis ollut mitään hajua, mikä sen keskellä Venäjää sijaitsevan ja maantiedon karttakokeessa kysytyn sinisen läiskäleen nimi vois olla.
Huomenna en kyllä aio muuta kuin käydä yliopistolla syömässä. Ja hakemassa kandinpaperit.
Tää ei huvita mua ollenkaan,
Tai aivan vähän vaan.
Mä tahdon kaljalle - - -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti