Edistyy, edistyy. Yks essee ja gradu. Edistyy, mä sanon!
Kahvia on kulunut. Töissä ja kotona. Eilettäin taas oli tukka kipeänä, kun oli jotkut valmistujaispaardit lauantaina. Korjaan: ERITTÄIN MEHEVÄT mustikkabooli-supersafkaus-mätanssinytilmankenkiä-oottekaikkitosiihanii-bileet. Että nesteytys on nyt ainakin ollut ihan kunnossa.
Niitä töitäkin on tosiaan riittänyt - olen jakanut viisauttani paitsi kulttuurikohteessa, myös koulussa. (Huomenna menen opettamaan alakoululaisille luistelua. Nimim. Viimeksi terillä kymmenen vuotta sitten) Hommia tehdessä väistyy mukavasti yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni, hyödyttömyyden tunne. Vaikka olen kuinka yrittänyt, en ole päässyt eroon siitä fiiliksestä, etten tee tarpeeksi. Tai mikä pahempaa: ole tarpeeksi. Luulen, etten ole ainoa tästä tällaisesta kärsivä. Paskaa, yhtäkaikki. Opettelen lojumaan. Ens viikolla. Ehkä. (Tosin nyt ei kai sais silleen oleskella. Yhteiskunnassa ainakaan.)
Sitä ennen leipaisen muutamat naan-leivät. Esseenkirjoituksen sijaan.
21. tammikuuta 2013
8. tammikuuta 2013
Ensimmäinen
Pyhät ovat lusitut. Aamen.
Uusivuosi lurahtikin ihan kotosalla. Tosin koska eräät toiset kekkerit peruuntuivat isännän lentsun vuoksi, siirtyivät the bileet meille. Eipä siinä, olisin leiponut omenapiirakkaa ja perunarieskaa muutenkin. Olut oli hyvää ja sitä oli riittävästi, perinteisistä vuodenaloituksen katumusharjoituksista päätellen. Kun on asiaa, lienee puhuttava isoon luuriin. Muutama päivä sitten kävimme opettajatarseurueessa aamiaisella kylmänkalseassa Tallinnassa. Pää oli sielläkin kipeä. En tajuu.
On suorastaan rakkaudellista, että voin sanoa tämän: enää kaks esseetä ja gradu sekä huomenna töihin! Eräs huuruinen tietojenvaihto aattona poiki sijaisuuden, jonne pätemään loikin tänäkin aamuna sellaisella jalannousulla, että kauempaa katsottuna liikkeellä varmaan vaikutti olevan yhden ihmisen conga-jono. Kotimatkalla jalka oli aavistuksen raskaampi, mutta se kuuluu asiaan. Ovat niin herttaisia nuo natiaiset.
Ahkeruus kuuluu taas huomiseen, sillä minä juon nyt kahvia. Syön keksiä. Makaan syvällä sohvassa ja katson illalla lemppariohjelmani kesäretkijakson. Sarja jatkuu syksyllä 2013. Nyyh!
(En mä tiiä ketä mä huijaan. Oikeesti mä katon vaan Poliiseja.)
Uusivuosi lurahtikin ihan kotosalla. Tosin koska eräät toiset kekkerit peruuntuivat isännän lentsun vuoksi, siirtyivät the bileet meille. Eipä siinä, olisin leiponut omenapiirakkaa ja perunarieskaa muutenkin. Olut oli hyvää ja sitä oli riittävästi, perinteisistä vuodenaloituksen katumusharjoituksista päätellen. Kun on asiaa, lienee puhuttava isoon luuriin. Muutama päivä sitten kävimme opettajatarseurueessa aamiaisella kylmänkalseassa Tallinnassa. Pää oli sielläkin kipeä. En tajuu.
On suorastaan rakkaudellista, että voin sanoa tämän: enää kaks esseetä ja gradu sekä huomenna töihin! Eräs huuruinen tietojenvaihto aattona poiki sijaisuuden, jonne pätemään loikin tänäkin aamuna sellaisella jalannousulla, että kauempaa katsottuna liikkeellä varmaan vaikutti olevan yhden ihmisen conga-jono. Kotimatkalla jalka oli aavistuksen raskaampi, mutta se kuuluu asiaan. Ovat niin herttaisia nuo natiaiset.
Ahkeruus kuuluu taas huomiseen, sillä minä juon nyt kahvia. Syön keksiä. Makaan syvällä sohvassa ja katson illalla lemppariohjelmani kesäretkijakson. Sarja jatkuu syksyllä 2013. Nyyh!
(En mä tiiä ketä mä huijaan. Oikeesti mä katon vaan Poliiseja.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)