Nenästä kiinni

Tässä viime aikoina olen oppinut pari asiaa.

Ensimmäinen liittyy kissan saamiseen kuljetushäkkiin. Hoitotapauksen isiliini ja äitykkä (hehe!) palasivat matkaltansa, ja elikon oli aika jälleen vaihtaa kortteeria. Virheekseni en tunkenut otusta koppaansa ennen kuin matkalaiset saapuivat sitä hakemaan - eihän sitä koko eläintä enää sen jälkeen monokkelinsirujen seasta meinannut edes löytää. Nätisti ei onnistunut, eikä brutaalilla väkivallallakaan: kissa murjotti lipaston alla ja puri sen jälkeen, kun oli vastaan tapellessaan saanut päänsä läpi haitariovesta (ja kyntensä viiltosuojahanskoista). Ei muuta kuin hiekat takaisin laatikkoon, pettyneet omistajat kotio ja meikä muna otsassa ja käsivarsi komeilla skraiduilla töihin. Illalla isoveli tuli sitten tekemään taikansa. Otti se tunnin kaveeraamisen ja yhdellä ainoalla katkaravulla härnäämisen, ennen kuin kissa noin kolmen ja puolen sekunnin mittaisen kamppailun jälkeen raivosi suljetun verkkokankaan takana. Otus karjui ja murisi siinä määrin, että äitini mukaan sen ääni palautui ennalleen vasta vuorokauden kuluttua. Omaa kissaa katsellaan tässä parhaillaan...

Toinen asia pääsi taas yllättämään, vaikka olen jo pitkään ajatellut turtuneeni kaikennäköiseen, -kokoiseen, -hajuiseen ja -tuntuiseen paskaan. On uskomatonta, että kyseisen artikkelin mukaista veriripulia saa julkaista yhtään missään - erityisen uskomatonta tässä jöötissä oli kaiken päälle sen täysin epäkorrekti julkaisuaika. Ruumiit makasivat vielä saaressa, kun piirakannälästä perustaansa hakevan tekstin julkaisusta päätettiin. Mitä jälleen tästä oli opittavissa, oli tietysti se, kuinka kätevästi tuo vastuunsiirron mekanismi parhaimmillaan toimii. Tämänhetkisen tiedon mukaan tekonsa täysin ymmärtänyt, aikuinen ihminen ei olisikaan itse syyllinen tekemisiinsä - ehei. Syyttävä katse sopii kääntää häneltä pihdanneisiin naisiin, jotka eivät ole tajunneet hoivaavaa ja ennaltaehkäisevää vastuutaan, mikä taianomaisesti vaginankäyttöön liittyy. Hyvät määttäset! Seuraa shokkiuutisia. 1) Seksi ei ole ihmisoikeus. 2) Seksin puute ja se yksinäisyyskin on valitettavaa - muttei todellakaan, missään universumissa, vittu nyt oikeesti yhtään mikään perustelu (saati jonkinsortin oikeutus) lähteä räjähteiden ja ammusten kanssa kanssaihmisten keskuuteen. Artikkelin sävy tönii ymmärtämään näitä miesparkoja ja huolehtimaan, ettei tällaisia onnettomia ihmisrepaleita tässä maailmassa pääsisi syntymään. Sorry nyt vaan, hyvä Aamulahtarin toimitus, mutta tältä suunnalta ei heru nyt minkään valtakunnan empatiaa. Kun ihminen ampuu pakenevia lapsia selkään, ei kyse taida olla halinpuutteesta. Yritys vierittää vastuuta kenenkään muun kuin tekijän niskoille on kuvottava.


Artikkelista on opittavissa toki muutakin. Läheisyys ja ihmissuhteet näköjään tarkoittavat tässä maailmassa samaa kuin seksi. Yksinäisyys puolestaan tarkoittaa seksin puutetta. Yksinäisyys taas altistaa silmittömille väkivallanteoille, joiden kautta yksilö purkaa ahdistustaan. Toimittaja kiristää nippusiteet viime vuosien pohjoismaalaisten massamurhaajien ympärille ja julistaa, että he kaikki ajautuivat ratkaisuihinsa yksinäisyyden katkeroittamina - voi kunpa heille olisi joskus joku nätti tyttö hymyillyt ja samantien olisivat verenhimoiset ajatukset kaikonneet! Breivik ei kuitenkaan mitenkään sovi joukkoon, johon kirjoittaja häntä asettelee. Mitä ilmeisimmin kyse on erittäinkin hyvin menestyneestä ja sosiaalisesta kansalaisesta. Kirjoittaja jättää myös kokonaan huomiotta viimeisimmän iskun poliittisen motiivin. Mutta ei - kun on kerran pillukitinään mahdollisuus, niin kitistävähän se on.

En tiedä, miksi edes tekstistä yllätyin. Kyseinen löröttijulkaisu on aina herättänyt puistatuksia, ja nykyisin osaankin töissä välttää päiväni pilaamisen jättämällä lehden lukematta. Onneksi teksti on sentään seilannut sosiaalisen median merellä ja saanut ainakin muutaman tutun lukijan perumaan tilauksensa.

Näiden lisäksi olen oppinut, että työpäivän jälkeen yleensä väsyttää aivan helvetisti, rullaverhon kun jättää päiväksi auki niin olkkari on justprikulleen sauna ja että sohvalla makaaminen on superpaljon kivempaa kuin lenkille lähtö. Näissähän ei ole mitään uutta.

Vapaapäivän EDIT

Joo. Voin kertoa, että kikkailin kodinhoidossa ihan viimeistä kertaa. Kulutin elämästäni juuri kaksi tuntia asiaan, jonka ammattilainen tekee videolla alle kymmenessä minuutissa. Seuraa tarina nimeltä

MUKANA KÄTEVÄ SILITETTÄVÄ LIIMANAUHA

1. Ota valmisverhot pakkauksesta.
2. Mittaa oikea pituus verhoille.
3. Merkitse oikea pituus verhoihin kangasliidulla tai nuppineuloilla.
4. Leikkaa kankaat.
5. Taita sopiva käänne nuppineuloin.
6. Silitä käänne ja poista nuppineulat.
7. Aseta silitettävä liimanauha käänteen väliin ja silitä uudelleen päältä.
8. Silitä verhot kokonaan.
9. Pujota verhot tankoon.
10. Nauti!

MUKANA ERITTÄIN KÄTEVÄ SILITETTÄVÄ LIIMANAUHA

1. Ota tulotasoosi nähden jumalattoman kalliit valmisverhot pakkauksesta. Pese ohjeenmukaisessa lämpötilassa. Huomaa, että printti meni koneessa paikoittain pilalle. Tunne, kuinka hyvä olo jo leviää kehon jokaiseen sopukkaan. Kaada lasi viiniä. Sano yövuoroa varten illalla nukkumaan menevälle avomiehelle hyvää yötä. Lupaa olla oikein hipihiljaa, koska makuuhuoneen haitariovi täytyy sitä päivätyökseen rämpyttävän kissan vuoksi pitää auki. Pusi pusi!
2. Mittaa oikea pituus verhoille. Sori, unohtu. Meen ihan just pois.
3. Merkitse oikea pituus verhoihin nuppineuloilla. Töki sormet verille. Mieti, miten kiva sellainen oikea neulatyyny olisi - ei tarvitsisi tunkea neuloja suuhun, levittää sylkeään kankaaseen ja pelätä nielaisua väärällä hetkellä.
4. Ota sakset pöydältä ja huiskaise samalla lattialle kaikki nuppineulat. Kerää neulat takaisin pöydälle. Leikkaa toinen verhokangas pölyisellä lattialla. Leikkaa toinenkin ja huomaa, että ne ovat, huolimatta valmisverhoudestaan, alunperin eripituiset. Huomaa leikanneesi ensiksi juuri sen lyhyemmän. Kiroile vähän, kiroa vähän paljaasta ikkunasta paistavaa kuumaa auringonpaistettakin. Leikkaa toinen kangas samanmittaiseksi - liian lyhyeksi - toisen kanssa. Poista maukuva kissa makuuhuoneesta.
5. Taita sopiva käänne nuppineuloin. Tökkää itseäsi neulalla kieleen - viidesti. Huomaa, kuinka kangas lähtee jo purkautumaan leikkausreunasta. Ei ompelukonetta, ei siksakkia. Olkoon saatana, ei se sieltä mihinkään näy.
6. Silitä käänne tarkoitukseen liian pienellä keittiönpöydällä, mieti silityslaudan ostoa ja poista nuppineulat. Toru nojatuolia selän takana repivää kissaa. Ota lääke päänsärkyyn.
7. Aseta aivan helevetin kätevä liimanauha käänteen väliin. Huomaa, että käänne on silittynyt epätasaisesti siten, ettei nauha paikoittain jää piiloon, vaan tarttuisi sellaisenaan roiskaistuna liimamuodossaan rautaan. Silitä molempiin verhoihin reilumpi käänne. Kiroa liian pientä ja liian alhaalla olevaa pöytätasoa. Ihmettele, mitä punaista paskaa rautaan on tarttunut. Huomaa levittäneesi sitä verhokankaisiin - onneksi nurjalle puolelle. Asettele katkeilevaa nauhaa käänteen väliin ja silitä päältä. Polta oikea kätesi rautaan ääntäkään päästämättä. Huomaa, ettei hanasta tule kuin lämmintä vettä. Toista toisen verhon kanssa. Polta kätesikin uudelleen.
8. Yritä silittää verhot kokonaan. Muuten onnistuisikin, mutta ohjelapun mukaisella yhden palluran lämpötilalla ei siliä yksikään saatanan kurttu. Nosta lämpötilaa ja toivo, ettei printti tartu keittiönpöytään. Ei tartu, mutta punainen paskapa tarttuu kankaaseen entistä paremmin. Ota toinen lasi viiniä. Poista vaatekaapin ovea kaapiva kissa makuuhuoneesta. Hikoile.
9. Nosta tanko pois pidikkeistään hissun kissun. Huomaa onneksesi ajoissa, että tanko on paksun schaibakerroksen peitossa. Pyyhi tanko. Huomaa, että tanko on kujaan nähden liian paksu. Runno verhot joka tapauksessa tankoon. Heitä tanko paikoilleen. Huomaa, että verhot todella ovat liian lyhyet. Huomaa, etteivät verhot liiku milliäkään kujassaan ja että molemmat kankaat rypistyivät uudelleen noin sekunti silityksen jälkeen.
10. LÄÄKKEET

No on hienot verhot

Jep. Nyt se on tapahtunut: olen tullut äitiini. Heräsin tänäänkin, vapaapäivänäni, samaan aikaan aamuvuoroon rientävän P:n kanssa, ja päätin saman tien pestä uudet verhot ja olla muutoinkin aikaansaava. Ettei mene päivä hukkaan. Eijjeesus! Duunipäivien iltoina tapanani onkin sitten sammua makkarin matolle, kun voimat eivät riitä sänkyyn saakka. Miksen osaa nukkua, kun voisin? Kysyn vaan.

Ehkä tämä johtuu äitini kissasta, joka on parhaillaan lempeissä käsissä vanhempieni päräytettyä omalle Lapin-lomalleen muutaman muunkin matkalaisen kanssa (karavaanarit, nuo teidemme pervot nakkikioskit). Aikamoinen rintsessa toi Valperi. Piiloutui eilen vaatekomeron perimmäiseen nurkkaan, kun imuri hyrähti käyntiin. Tärisi ja tuijotti parvekkeen ovella kaksi päivää, ennen kuin uskalsi mennä ulkopuolelle. Pelkää rapusta kantautuvia naapurien ääniä, kenen tahansa kädessä olevaa Hesaria ja pieniä saippuakuplia. Laukkaa ympäri asuntoa ja mouruaa, jos ei pääse sänkyyn ja kainaloon nukkumaan (ei oikein mahdu). On se ihana.



Otus tosin kotiutui luukkuumme paljon odotettua paremmin. Kissa on kuitenkin suht poispilattu, tarrautuu rutiineihin ja rikkoo monokkelinsa milloin mistäkin (ihan kuin meitsi!). Satunnaista yöllistä mouruamista lukuunottamatta elikko onkin kuin kotonaan. Mitä nyt vähän sohvaa repii, mutta repiköön. Tekee munkin välillä mieli.

Helteiden päättyminen muuten vähensi ärisemishaluja oleellisesti. Kun olo ei ole jatkuvan tukala, pystyy tekemään muutakin kuin vittuuntumaan pitkin selkää koskena kuohuvasta hiestä, töissä tuhlatuista elämänhetkistä ja saastaantuvasta kämpästä. Tämän lisäksi kissan paijaaminen näyttäisi toimivan paremmin kuin pamit. Mää ripustan nyv verhot.

Koppelon laulu

Vaikka palaaminen pohjoisesta vie vain kellonkierron, kestää henkisessä palautumisessa kauemmin.

Täällä on pimeämpää kuin muistinkaan.