Tadaa, olen elossa.
Hiljaisuudella on ollut syynsä - olen nimittäin vietellyt (ja vietän yhä) aikaani jännän äärellä. Aikaisemmat suruni ovat olleet järjellisiä, niillä on ollut syynsä ja logiikkansa, mutta tämä murhe on luonteeltaan aivan turha. Se ei kuitenkaan tee tästä yhtään kevyempää kantaa.
Oloa ovat lievittäneet työnteko, karviaismarjahillo ja hurjaa vauhtia putoava paino. Kuusi kiloa kuukaudessa on kohdallani ennennäkemätöntä. Kun mikään ei huvita, ei huvita syödäkään. Tervettähän tämä tällainen ei millään muotoa ole, mutta täytyy todeta, etten todellakaan halua kyseisiä energiamassoja ylleni takaisin. Enkä valita, jos enemmänkin vielä rimpuloidun.
Opettajankoulutus lienee antanut joitain valmiuksia elämään, sillä osaan antaa tälle herran vuodelle sujuvasti arvosanan. Se on viis puol.
22. elokuuta 2012
6. elokuuta 2012
Kun nallekarkkeja jaettiin
Viime päivinä olen
... pakannut reppuun eväitä kotona ja ladannut niitä työpaikan jääkaappiin
... todistanut töissä sellaisia kreisipäiviä, etten ole tiennyt itkeäkö vaiko nauraa
... katsellut epäuskon ja kauhun vallassa yhä pienenevää tilin saldoa - ei tää ole enää todellista
... ollut edellisestä huolimatta jatkuvasti, koko ajan, töissä, töissä, töissä
... liikuttunut kanssatyöntekijöideni solidaarisuudesta ja hyväntahtoisuudesta
... istunut Ulkoasiainministeriön nurmikolla miellyttävässä nousuhumalassa, erittäin miellyttävässä seurassa ja myöhemmin hävinnyt jokaisessa pelatussa lautapelissä
... kääntänyt katseeni yllä keinuviin lokkeihin ja pidätellyt itkua Ratinan stadionilla siskoni vierellä, Anthonyn laulaessa I don't ever wanna feel/ Like I did that day
... halannut kissaa ja itkenyt
... pakannut reppuun eväitä kotona ja ladannut niitä työpaikan jääkaappiin
... todistanut töissä sellaisia kreisipäiviä, etten ole tiennyt itkeäkö vaiko nauraa
... katsellut epäuskon ja kauhun vallassa yhä pienenevää tilin saldoa - ei tää ole enää todellista
... ollut edellisestä huolimatta jatkuvasti, koko ajan, töissä, töissä, töissä
... liikuttunut kanssatyöntekijöideni solidaarisuudesta ja hyväntahtoisuudesta
... istunut Ulkoasiainministeriön nurmikolla miellyttävässä nousuhumalassa, erittäin miellyttävässä seurassa ja myöhemmin hävinnyt jokaisessa pelatussa lautapelissä
... kääntänyt katseeni yllä keinuviin lokkeihin ja pidätellyt itkua Ratinan stadionilla siskoni vierellä, Anthonyn laulaessa I don't ever wanna feel/ Like I did that day
... halannut kissaa ja itkenyt
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)