Ja nokkahuiluja ette soita

Eijjumalaare mua väsyttää.

Yöunet jäivät kovin vähäisiksi, kun sitä pientä nelituntista siinä liian myöhäisen kahvikupposen ja töihin heräämisen välissä katkottivat paitsi ihmiskauppapainajaiset, myös toisiaan elävältä syövät ja viinakaapissa vuorotellen rymistelevät kissat. Heräsin puoli tuntia ennen kellon soittoa siihen, että lainaeläimet raapivat pöytää (ssssaatana) ja oma Jabbamme oksentaa matolle. Vain aavistuksen sameakatseisena hinkkasin matosta enimmät pois ja menin kuolemaan unenpuutteeseen suihkunlattialle. Kahvia naamaan ja on kuin uusi? No ei ole. Taisin opettaa jotain musiikkiakin tänään, vaikken tuntien kulusta juuri mitään muista. Vaivuin katatoniaan jo ensimmäisen tamburiinein avitetun lastenräppikappaleen aikana. Huomasin myös, että kymmenestä parista eri tahtiin hakkaavia kapuloita lähtee ruumiista irtaannuttava äänimatto. Iltapäivän kuviksentunnilla taisin puhua siitä, kuinka on tärkeää ainakin kerran vuodessa pestä kaikki pihan linnunpöntöt.

Sentään osaan nauraa matkalla pankkiin. Palkkapäivän kunniaksi kävin ostamassa meikkejä, meikkitarvikkeita, lääkkeitä, kissanruokaa ja kuivattuja omenansiivuja. Samaan rahaan sain kutkuttavan odotuksen tilan, joka kestää seuraavaan palkkapäivään. Olis sitten jotain ruokaakin ostoskassissa.

Kotiin päästyäni ruokin eläimet ja rojahdin naamalleni sohvalle juuri ajoissa ennen kuin voimat loppuivat. Ei mitään pelkoa, että a) tekisin gradua, b) kirjoittaisin jotain esseetä, c) siivoaisin, d) tekisin itselleni jotain ruokaa, e) tekisin jotain KIVAA. Kaikki energiani menee siihen, että yritän olla ajattelematta huomista sijaispäivää.

Miten helvetissä jotkut jaksaa pyörittää jotain perhearkea? EN YMMÄRRÄ.

Yleisön pyynnöistä huolimatta

...tässä hoidokkimme. Ylemmän kuvan hentoista ja kilttiä eläintä obeesi Morbomme kiusaa tahallaan ja säälittä, alemman kanssa tulee oikein hyvin toimeen. Kränää syntyy yhä ruoka-aikaan sekä iltaisin, kun Sulo puolustaa viimeistä linnakettaan eli sänkymme pehmeyttä tyttöenergian invaasiolta. Olis söpöä, jos ei olis niin väkivaltaista.

Käväisin tänään opintojeni viimeisellä historian luennolla. Historiografinen sisältökin oli sopivan ylevää - prof. Haapala luki ääneen 1970-luvun lopun nuijasotakeskustelun parhaita paloja tutkijoiden henkisestä painiringistä a.k.a. Historiallisesta Aikakauskirjasta. Niisk.

Kylmän sodan eläinversio

Nyt on draamaa! Merkitseviä katseita, väsymystä, turhautumista, kyräilyä, vihamielisyyttä ilma sakeanaan.

Meille tuli hoitoon kaksi pientä tyttökissaa.

Siskoni lähti tänään ajelemaan täyttä autoaan pohjoiseen. Eilen hän kävi tipauttamassa kesälläsyntyneensä meille viikon täysihoitoon. Ehdin todistaa siperiankissamme täyttä tyrmistystä tulokkaiden edessä ennen junaan hyppäämistäni ja auskubileisiin suuntaamistani. Äsken palailin Tampereelta rikospaikalle ja päästin P:n kaupoille. Taidan olla isokissallemme kuitenkin mamman tapainen - elikko ei kuulemma ollut - raikkaan murinan lisäksi - päästänyt vuorokauteen ääntäkään, nukkunut eikä käynyt laatikollaan. Tultuani kotiin se miukui, kävi tarpeillaan ja torkkua rojottaa parhaillaan matolla. Teinit torkkuvat samaan tapaan keittiönpöydän tuoleilla, turvallisesti yläilmoissa. Pienikin risahdus saa ne jännittyneeseen tuijotukseen, mutta ainakaan eivät kyljet paljepumppaa tai kynnet sivallu kaveriin. Ehkä myöhemmin.

Vaikka eläintenhoidon tieltä vähän vähemmän kunniakkaasti eilen muuanne luikinkin, oli kolleegojen seura jälleen mahtavaa. Laitosjuorut + Robin = awesome. Aamusella heräilin kaukajärveläisestä olohuoneesta oudoissa unissa uineena ja sain aamiaispöydässä eteeni paitsi tymäkät espressot ja riisipuuron mansikkahillolla, myös myöhästyneen joululahjan. Ei paha aamu, ollenkaan. Lentsukin on jo helpottanut.

Mikäli kissat eivät ryhdy toisiaan mätkimään, kuuluu tähän iltaan enää täytetyt patongit ja Sinisalon nyrjähtänyt novellikokoelma. Joku lottovoitto ilahduttaisi myös kovin, mmm?

Kun riemu repeää

Olen kipeä. Taas.

Koska olen kipeä, olen...

...missannut taidenäyttelytreffit
...missannut duunia
...ja siten luonnollisesti missannut myös tuloja
...missannut Tallinnan-matkan
...missannut tentin
...maannut harhaisena 39 asteen kuumeessa
...syönyt kipuihin lääkkeitä, jotka on määrätty johonkin aivan muuhun
...yskinyt verta
...hikoillut noin uima-altaallisen nestettä
...ollut syömättä noin kolme päivää
...saanut selville, että ilman selviä keuhkokuumeoireita edes immuunipuutteinen potilas ei pääse täällä sairaalahoitoon, koska sairaala on täynnä
...ollut tyylikkäässä tyyneyden tilassa hela tiden (eiku).

Jos en siis ihan just ala kakata marenkia ja timantteja, saattaa mennä hermo.

Niitä oikeita elämänhaasteita odotellessa

En ymmärrä, mihin aika oikein menee. Eikun joo! Aamubusseissa pilkkiessä, opettajanhuoneissa seiniä tuijottaessa, liian kuumaa kurakahvia kitusiin vedellessä, teineille hajoillessa (and I mean big time), uutta alaa miettiessä, omissa limaisissa ajatuksissa velloessa, tenttikirjojen väliin nukahdellessa, jatkuvia öisiä painajaisia nähdessä, pahempana palannutta migreeniä parannellessa, kertaromautuksella kaksikymmentä vuotta vanhentunutta peilikuvaa katsellessa ja seitinohueksi hiutunutta huumorintajua etsiskellessä. Ja gradua miettiessä. Koko ajan. Koko ajan.

Tukien loppuminen - mahtavaa. Minä en valmistu koskaan.

Kustannustehokas lauantai

Mitä P:n piti tehdä: töitä koneella
Mitä P teki: pesi vinyyleitä

Mitä J:n piti tehdä: lukea tenttiin
Mitä J teki: joi kaljaa

Mitä kissan piti tehdä: alistua ahmimisen estävään ruokakuppiinsa
Mitä kissa teki: ahmi ruokakupistaan

Ensimmäisen maailman ongelmia

Keittiö-Blaupunktimme heittää taajuuden Radio Helsingiltä säännöllisesti joko YLE Radio Suomelle (...) tai Deille (nyt jotain rajaa hei!).

Hammasharjalla tökkääminen sattuu s-t-nsti huuliherpekseen. Samalla, suun huutaessa ja käsien viuhtoessa, menee eläinkokeilla testaamatonta luomutahnaa viemäriin.

Laihduttava lemmikkikissa on pahantuulinen ja äänekäs. Lisäksi se levittelee silakansisälmykset ympäri asuntoa.

Ulkona on pakkasta. En siis poistu kotoani kolmeen päivään.

Kirjahyllystä loppuu tila. Samoin lompakosta.

Ei yhtään huvita täytellä Kela-korvauslappusia. Eikä palauttaa pulloja.

Netin televiissiopalvelut pätkivät.

Tuksu ei päivitä blogiaan kolmea kertaa päivässä.

Naistenlehden tilaajalahja on pettymys.

Talouden kahdesta samanlaisesta koneesta käsiin osuu aina ensin se puolison kone. Epäilen läpän avaavassa oikeassa kädessä alkavaa rasitusvammaa.

Marketissa soi Yö.

Heti aamupalan jälkeen tulee nälkä. Pöydällä on muruja. Ikkunassa ryppyiset verhot.

Lehtien mielipidesivuilla on tyhmiä ihmisiä. Myös keskustelupalstoilta löytyy useita henkilöitä, jotka eivät ole kanssani kaikesta samaa mieltä.

Hesarin jakaja paukuttaa postiluukkua.

Veroja kiertävän verkkokaupan palautuskäytännöt huokailuttavat.

Kukaan ei enää kommaa mun blogii!!!1+