Kiitoksella elämisestä

Harrastan juuri parhaillaan sitä, minkä parhaiten taidan. Viivyttelyä. Kovasti pitäisi viimeistellä tuota seminaarinriesuletta, mutta minkäs teet. Kissanrahnutus, eilisten syntymäpäivä(kissa)kuvien raakkaus, pyykkäys, siivous, tiskaus ja tämä tuikitarpeettoman tekstin työntö interneetsiin vievät huomiotani. Hesarinkin ajattelin vielä lukea parvekkeella ja ihastella samalla kadun koivujen lisääntyvää syysasua.

On ihanan viileää. Lauantaina viimeiselle kesätyövuorolleni raahautuessani en ollut uskoa joka paikasta pukkaavaa hikeä todeksi. Kesä meni jo! Jumalauta! Tilasin vaakatasoräntää jo kolme viikkoa sitten! AAAARGH! Onneksi sitä on kuulemma tulossa. Paljon. Aion kiroilla sitten sitä, kun marraskuun lopulla vääntäydyn vuoroon - älkää huoliko.

Eilen meinasi sydän pakahtua, kun pieni kissantyttö purrasi kaulakuopassani. Se on niin pieeeeeni!