Aika pakenee, päivä lyhenee. Näinpä. Kasvavalla innolla ja kiherryksellä ajattelen tulevaa syksyä. Sitä ihan oikeasti saa mennä ihan just niille kursseille, minne huvittaa! Niin siistiä! Ohi ovat Atalpan kahdeksanaamut, yleishyödyttömät jorinaluennot, perseenmakuinen tutkimusessee, tuskassa väännetyt tuntisuunnitelmat ja jatkuva, seinään hakkaamisesta johtuva päänsärky. Luvassa on mielenkiintoisia kursseja, järkevää pänttäämistä (kyllä - ET phone home), graduponnistusta ja ehkä vähän kaliaakin. Junamatkustelua, rahanmenoa ja Oikeaa Työtä riittää ensi vuodellekin, mutta TAMY:n maksun siirtyessä tililtäni tunsin silkkaa iloa. Vielä yksi vuosi ainakin tätä, jes! Sitten kohti uusia seikkailuja, jes!
Kissauutisia, vuh, vuh! Armastan tuota elukkaa päivä päivältä enemmän. Mitä muuta voi tehdä, kun se tulee herättämäänkin niin rakastettavasti? Juurikin tänä aamuna havahduin siihen, että kissa istuu ja pörisee vieressäni. Huomatessaan vaivihkaisen silmänraotukseni se pörähtää, jos mahdollista, vieläkin suurempaan kehräykseen, asettelee kymmenkiloisen itsensä tyynylleni ja ryhtyy nuolemaan tukkaani. Ihana, ihana Sulo. (Sitä täytyy silitellä voooooi-sanan saattelemana silloinkin, kun se vääntäytyy viereen juuri kakalla käyneenä ja raakaa maksaa syöneenä. Voooooi!)
Kissan raukea paijaaminen tuntuu ihan oikeasti rauhoittavan. Kiire ja vitutus muuttuvat ylellisen yhdentekeviksi, kun otus hapuilee syliin eikä ole saada tarpeekseen rapsutuksesta. On ihanaa, että voi keskittyä johonkin aivan täydellisesti ja samalla tuottaa toiselle niin paljon mielihyvää. Karkaankin paijaamaan Suloa aina, kun vain pystyn. Parempaa pikaista kirjoitustaukoa en osaa kuvitella.
Joku on tämänkin eläimen hylännyt. Joku toinen, kenties, on myös ruokkinut sitä huonosti pentuaikaan, ja aiheuttanut kissalleen vinon notkoselän. Edellinen huoltaja on puolestaan syöttänyt lemmikkinsä epäterveellisen lihavaksi. Huonoja muistoja näyttäisi herättävän mieshenkilö, jolla on kädessään jotain isoa ja tummaa (kuten kamera). Sähinän saa myös mikä tahansa pitkä ja liikkuva esine (kuten lakaisuharja). Menee tovi, että kissa huomaa pelkojensa olevan nyt aiheettomia. Tuolla luonteella tovi voi olla lyhytkin. Eilen ensimmäistä kertaa vieraillut veljentyttönikin sai osakseen autuaan pörinän ja kämmenselälleen märän nuolaisun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti