Ei sellaista tietä, jota ei ennen ole käyty

Huomaan iäkkään miehen jo vihannesosastolla. Lyhyt tepsuttava askel, leikkaamattomat hiukset. Lasten ostoskärryissä pieni kurkku. Luinen käsi vapisee, kun hän laittaa kolmatta croissantia pussiin paistopisteellä.

Olin ajatellut jatkaa syntistä Flow-virtaan astumista lähikaupan lauantaisella pakastepitsalla. Muistan kesän mittaan tiukemmiksi muuttuneet verkkarit, muutan mieleni ja kerään koriini salaattiainekset. Karkkihyllyllä järkeilen: koska en syökään pitsaa, voin ottaa suklaata. Läiskin levyn ja päälle vielä lakupötkön koriin paprikan ja litimärän sateenvarjon viereen. Viereeni tulee lyhyt askel. Käsi puristaa kahta valmisateriapakkausta. Siniset silmät ovat kirkkaat ja vilpittömät.

"Kun minä en löytänyt vaakaa."
"Niin hedelmille?"
"Eikun näille… Nämäkin pitää punnita. Kaipa se kassaneiti punnitsee."
"Ei niitä varmaankaan punnita tarvitse."

Töpöttävät jalat vievät kassalle. Bonuskorttia, sitä kokonaan vihreää, tai rahaa, kahdeksan neljäkymmentä, ei tahdo löytyä. Lompakossa on niin monta osastoa. Ostosten loppusumma unohtuu kolmesti. Kassa teitittelee ja sanoo moneen kertaan, ettei tässä mihinkään kiire ole. Lopulta löytyy iso seteli.

Mies laittaa ostoksensa hihnalta takaisin lastenkärryyn ja vetäytyy pelikoneiden luokse. Pakkaan friseesalaatin kirsikkatomaatit paprikan kauramaidon valkoiset pavut suklaalevyn lakupötkön ja puolijuoksen ulos sateeseen. Itkettää. Toivon, ettei mies asu yksin. Että joku katsoo vähän perään.

Että kunpa itse en elä niin pitkään, että unohdan kuinka käydään kaupassa.

Hik hatus ja hattu naulas

Elokuu. Ei ole totta.

Kesä on luikahtanut eletyksi nopeammin kuin arvasinkaan. Ja miksipäs ei - kesäkuu meni lähinnä rauhallisesti makoillen (sekä Game of Thronesin viimeisiä jaksoja katsellen, nyyh) siinä missä heinäkuussa olin vähemmän kotosalla kuin liesussa. Pohjoisen reissu kävi tällä kertaa siskon lapsen- ja meidän äitee -täyteisessä autossa. Välillä tuli ahdasta. Siinä Padasjoen, Jämsän, Jyväskylän, Rautalammin, Kuopion, Iisalmen, Kajaanin ja Hyrynsalmen kohdalla. Ja mitä näitä muita paikkoja nyt on. Hieno retki! Maalasin porstuaa, hikoilin hillasuolla, näin lepakoita ja imin sieluuni lämpimän heinäkuun yön tiheää valoa. Jähmetyin keskelle pirtin hiljaista lattiaa, kun radiosta äänimerkin jälkeen kuului kuinka Euroopan laidalla on tehty sotilasvallankaappaus.

Toivuin koitoksesta kotona muutaman päivän, ennen kuin rapsutin taas kissaa korvan takaa, heitin puolisolle lentosuukot ja pakkasin kamat autoon. Sutjakka vuokra-hybridi vei Pohjois-Karjalaan. Kotimaanmatkailu bäst!

Grillatussa ananaksessa, kirja kädessä istuksimisessa ja naurussa riitti jälleen. Ja pokémoneissa! Radio raikui järvelle mammojen ja pappojen puheluita aamusta iltaan (siltä tuntui), siihen hämärän hetkeen jona sitä poltti vielä viimeisen tupakin.

Päivä tosiaan päättyy jo aikaisin. Pyykinpesua ja työnhakua täynnä oleva tahmea jänkättävä päivä. Vielä yksi koneellinen. Sitten tuhat palaa vesimelonia ja pinoksi kertyneen sanomain päällimmäinen aviisi. Maailman ryskät ja rytinät, minä kuuntelen.