Eijjumalaare mua väsyttää.
Yöunet jäivät kovin vähäisiksi, kun sitä pientä nelituntista siinä liian myöhäisen kahvikupposen ja töihin heräämisen välissä katkottivat paitsi ihmiskauppapainajaiset, myös toisiaan elävältä syövät ja viinakaapissa vuorotellen rymistelevät kissat. Heräsin puoli tuntia ennen kellon soittoa siihen, että lainaeläimet raapivat pöytää (ssssaatana) ja oma Jabbamme oksentaa matolle. Vain aavistuksen sameakatseisena hinkkasin matosta enimmät pois ja menin kuolemaan unenpuutteeseen suihkunlattialle. Kahvia naamaan ja on kuin uusi? No ei ole. Taisin opettaa jotain musiikkiakin tänään, vaikken tuntien kulusta juuri mitään muista. Vaivuin katatoniaan jo ensimmäisen tamburiinein avitetun lastenräppikappaleen aikana. Huomasin myös, että kymmenestä parista eri tahtiin hakkaavia kapuloita lähtee ruumiista irtaannuttava äänimatto. Iltapäivän kuviksentunnilla taisin puhua siitä, kuinka on tärkeää ainakin kerran vuodessa pestä kaikki pihan linnunpöntöt.
Sentään osaan nauraa matkalla pankkiin. Palkkapäivän kunniaksi kävin ostamassa meikkejä, meikkitarvikkeita, lääkkeitä, kissanruokaa ja kuivattuja omenansiivuja. Samaan rahaan sain kutkuttavan odotuksen tilan, joka kestää seuraavaan palkkapäivään. Olis sitten jotain ruokaakin ostoskassissa.
Kotiin päästyäni ruokin eläimet ja rojahdin naamalleni sohvalle juuri ajoissa ennen kuin voimat loppuivat. Ei mitään pelkoa, että a) tekisin gradua, b) kirjoittaisin jotain esseetä, c) siivoaisin, d) tekisin itselleni jotain ruokaa, e) tekisin jotain KIVAA. Kaikki energiani menee siihen, että yritän olla ajattelematta huomista sijaispäivää.
Miten helvetissä jotkut jaksaa pyörittää jotain perhearkea? EN YMMÄRRÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti