Kylmän sodan eläinversio

Nyt on draamaa! Merkitseviä katseita, väsymystä, turhautumista, kyräilyä, vihamielisyyttä ilma sakeanaan.

Meille tuli hoitoon kaksi pientä tyttökissaa.

Siskoni lähti tänään ajelemaan täyttä autoaan pohjoiseen. Eilen hän kävi tipauttamassa kesälläsyntyneensä meille viikon täysihoitoon. Ehdin todistaa siperiankissamme täyttä tyrmistystä tulokkaiden edessä ennen junaan hyppäämistäni ja auskubileisiin suuntaamistani. Äsken palailin Tampereelta rikospaikalle ja päästin P:n kaupoille. Taidan olla isokissallemme kuitenkin mamman tapainen - elikko ei kuulemma ollut - raikkaan murinan lisäksi - päästänyt vuorokauteen ääntäkään, nukkunut eikä käynyt laatikollaan. Tultuani kotiin se miukui, kävi tarpeillaan ja torkkua rojottaa parhaillaan matolla. Teinit torkkuvat samaan tapaan keittiönpöydän tuoleilla, turvallisesti yläilmoissa. Pienikin risahdus saa ne jännittyneeseen tuijotukseen, mutta ainakaan eivät kyljet paljepumppaa tai kynnet sivallu kaveriin. Ehkä myöhemmin.

Vaikka eläintenhoidon tieltä vähän vähemmän kunniakkaasti eilen muuanne luikinkin, oli kolleegojen seura jälleen mahtavaa. Laitosjuorut + Robin = awesome. Aamusella heräilin kaukajärveläisestä olohuoneesta oudoissa unissa uineena ja sain aamiaispöydässä eteeni paitsi tymäkät espressot ja riisipuuron mansikkahillolla, myös myöhästyneen joululahjan. Ei paha aamu, ollenkaan. Lentsukin on jo helpottanut.

Mikäli kissat eivät ryhdy toisiaan mätkimään, kuuluu tähän iltaan enää täytetyt patongit ja Sinisalon nyrjähtänyt novellikokoelma. Joku lottovoitto ilahduttaisi myös kovin, mmm?