Joo. Voin kertoa, että kikkailin kodinhoidossa ihan viimeistä kertaa. Kulutin elämästäni juuri kaksi tuntia asiaan, jonka ammattilainen tekee videolla alle kymmenessä minuutissa. Seuraa tarina nimeltä
MUKANA KÄTEVÄ SILITETTÄVÄ LIIMANAUHA
1. Ota valmisverhot pakkauksesta.
2. Mittaa oikea pituus verhoille.
3. Merkitse oikea pituus verhoihin kangasliidulla tai nuppineuloilla.
4. Leikkaa kankaat.
5. Taita sopiva käänne nuppineuloin.
6. Silitä käänne ja poista nuppineulat.
7. Aseta silitettävä liimanauha käänteen väliin ja silitä uudelleen päältä.
8. Silitä verhot kokonaan.
9. Pujota verhot tankoon.
10. Nauti!
MUKANA ERITTÄIN KÄTEVÄ SILITETTÄVÄ LIIMANAUHA
1. Ota tulotasoosi nähden jumalattoman kalliit valmisverhot pakkauksesta. Pese ohjeenmukaisessa lämpötilassa. Huomaa, että printti meni koneessa paikoittain pilalle. Tunne, kuinka hyvä olo jo leviää kehon jokaiseen sopukkaan. Kaada lasi viiniä. Sano yövuoroa varten illalla nukkumaan menevälle avomiehelle hyvää yötä. Lupaa olla oikein hipihiljaa, koska makuuhuoneen haitariovi täytyy sitä päivätyökseen rämpyttävän kissan vuoksi pitää auki. Pusi pusi!
2. Mittaa oikea pituus verhoille. Sori, unohtu. Meen ihan just pois.
3. Merkitse oikea pituus verhoihin nuppineuloilla. Töki sormet verille. Mieti, miten kiva sellainen oikea neulatyyny olisi - ei tarvitsisi tunkea neuloja suuhun, levittää sylkeään kankaaseen ja pelätä nielaisua väärällä hetkellä.
4. Ota sakset pöydältä ja huiskaise samalla lattialle kaikki nuppineulat. Kerää neulat takaisin pöydälle. Leikkaa toinen verhokangas pölyisellä lattialla. Leikkaa toinenkin ja huomaa, että ne ovat, huolimatta valmisverhoudestaan, alunperin eripituiset. Huomaa leikanneesi ensiksi juuri sen lyhyemmän. Kiroile vähän, kiroa vähän paljaasta ikkunasta paistavaa kuumaa auringonpaistettakin. Leikkaa toinen kangas samanmittaiseksi - liian lyhyeksi - toisen kanssa. Poista maukuva kissa makuuhuoneesta.
5. Taita sopiva käänne nuppineuloin. Tökkää itseäsi neulalla kieleen - viidesti. Huomaa, kuinka kangas lähtee jo purkautumaan leikkausreunasta. Ei ompelukonetta, ei siksakkia. Olkoon saatana, ei se sieltä mihinkään näy.
6. Silitä käänne tarkoitukseen liian pienellä keittiönpöydällä, mieti silityslaudan ostoa ja poista nuppineulat. Toru nojatuolia selän takana repivää kissaa. Ota lääke päänsärkyyn.
7. Aseta aivan helevetin kätevä liimanauha käänteen väliin. Huomaa, että käänne on silittynyt epätasaisesti siten, ettei nauha paikoittain jää piiloon, vaan tarttuisi sellaisenaan roiskaistuna liimamuodossaan rautaan. Silitä molempiin verhoihin reilumpi käänne. Kiroa liian pientä ja liian alhaalla olevaa pöytätasoa. Ihmettele, mitä punaista paskaa rautaan on tarttunut. Huomaa levittäneesi sitä verhokankaisiin - onneksi nurjalle puolelle. Asettele katkeilevaa nauhaa käänteen väliin ja silitä päältä. Polta oikea kätesi rautaan ääntäkään päästämättä. Huomaa, ettei hanasta tule kuin lämmintä vettä. Toista toisen verhon kanssa. Polta kätesikin uudelleen.
8. Yritä silittää verhot kokonaan. Muuten onnistuisikin, mutta ohjelapun mukaisella yhden palluran lämpötilalla ei siliä yksikään saatanan kurttu. Nosta lämpötilaa ja toivo, ettei printti tartu keittiönpöytään. Ei tartu, mutta punainen paskapa tarttuu kankaaseen entistä paremmin. Ota toinen lasi viiniä. Poista vaatekaapin ovea kaapiva kissa makuuhuoneesta. Hikoile.
9. Nosta tanko pois pidikkeistään hissun kissun. Huomaa onneksesi ajoissa, että tanko on paksun schaibakerroksen peitossa. Pyyhi tanko. Huomaa, että tanko on kujaan nähden liian paksu. Runno verhot joka tapauksessa tankoon. Heitä tanko paikoilleen. Huomaa, että verhot todella ovat liian lyhyet. Huomaa, etteivät verhot liiku milliäkään kujassaan ja että molemmat kankaat rypistyivät uudelleen noin sekunti silityksen jälkeen.
10. LÄÄKKEET
4 kommenttia:
Anteeksi, beibe, mutta....
EI VITTU MÄÄ NAURAN :D :D :D :D :D
Mä nauran tälle - ja viime vuoden opinnoille - joskus viidentoista vuoden päästä.
Mä olen jo alkanut nauraa viime vuodelle. Varovasti, mutta kuitenkin. Tosin edelleen mukana on se aspekti, että pelkään jonkin aika-tila-jatkumon keikahtavan nurinniskoin ja huomaan syyskuun alussa istuvani taas ainedidaktiikka ykkösessä ja norssilla. HYH.
E:tä on kyllä jo oikeesti vähän ikävä. Haha.
Palaan lähes päivittäin lukemaan tän. Jenni, olet jumala. Nauroin niin kovaa ja holtittomasti että puraisin kielikoruani.
Mä niin odotan sitä hetkeä, kun uusi perheenjäsen repii juuri noi verhot riekaleiksi. Rakkaudella, tietenkin.
Lähetä kommentti