Edistyy, edistyy. Yks essee ja gradu. Edistyy, mä sanon!
Kahvia on kulunut. Töissä ja kotona. Eilettäin taas oli tukka kipeänä, kun oli jotkut valmistujaispaardit lauantaina. Korjaan: ERITTÄIN MEHEVÄT mustikkabooli-supersafkaus-mätanssinytilmankenkiä-oottekaikkitosiihanii-bileet. Että nesteytys on nyt ainakin ollut ihan kunnossa.
Niitä töitäkin on tosiaan riittänyt - olen jakanut viisauttani paitsi kulttuurikohteessa, myös koulussa. (Huomenna menen opettamaan alakoululaisille luistelua. Nimim. Viimeksi terillä kymmenen vuotta sitten) Hommia tehdessä väistyy mukavasti yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni, hyödyttömyyden tunne. Vaikka olen kuinka yrittänyt, en ole päässyt eroon siitä fiiliksestä, etten tee tarpeeksi. Tai mikä pahempaa: ole tarpeeksi. Luulen, etten ole ainoa tästä tällaisesta kärsivä. Paskaa, yhtäkaikki. Opettelen lojumaan. Ens viikolla. Ehkä. (Tosin nyt ei kai sais silleen oleskella. Yhteiskunnassa ainakaan.)
Sitä ennen leipaisen muutamat naan-leivät. Esseenkirjoituksen sijaan.
2 kommenttia:
Jenni, mulla on sulle blogissa tunnustus!
Ja gradusta en sano mitään, kuin tsemppiä, se on sulla jo pidemmällä kuin mulla :D!
Oo, kiitos! Täytyypä syventyä siihen hetimiten. <3
Ja ei kandekaan sanoo - telakalla on herra G ollut esseiden vääntämisen, kausiflunssien ja työvuorojen takia. Tilipi-tappi tippi-tappi...
Lähetä kommentti