Näin se heinäkuu hulahtaa. Työmatkoilla kastuessa, olemattomilla ruokatunneilla hernekeittoa suoraan purkista vedellessä, iltaisin sohvaan välikuollessa. Sadetta katsellessa. Kesä ei ole vielä edes alkanut, ja mulla on kalenterissa elokuun työvuorot. Toisaalta huomaan useinkin nauravani niin, että maha hytkyy, selviäväni tilanteesta kuin tilanteesta ja yleisesti nauttivani menosta. Plussan puolella ollaan. Ainakin jos ei pankkitilille katso.
Tosin odotan kyllä jonkin pelastavan tältä yleiseltä tylsyydeltä. Tänään oli ensimmäinen vapaani viiden putkesta, ja mitä tein: kävin marketissa äitini kanssa, join kotona kaksi (isoa) lasia bulkkivalkkaria (liittyy edelliseen tai on liittymättä), ripustin (miehen ja iskuporakoneen suosiollisella avustuksella) kaksitoista taulua (vinoon) ja raakkasin viimein roskakomeromme, jota asuntomme pohjapiirroksessa suureellisesti vaatehuoneeksikin kutsutaan. Eij juma. (Edellisen vapaanihan vietin siskollani maalla. Varastoa siivoten.)
Sieltä marketista ruokaa ja kengänpohjallisia raahatessani tuli vastustamaton halu kiertää vielä kirjakaupan kautta. Ja mitä sieltä löytyikään! Miina Supisen Apatosauruksen maa, Hämeen-Anttilan Islamin käsikirja, Foerin Eläinten syömisestä, Tiia Aarnipuun Animalia-historiikki Jonkun on uskallettava katsoa, Päätalon ämmän pojan kuvitettu Myrsky Koillismaassa sekä Ville Tiihosen Taas sieltä jostakin, jonka jokseenkin epäkorrektille huumorille hohotin jo hyllyn äärellä. Kaikki puoleen hintaan jo alennetuista hinnoista. Odottelin kassajonossa orastavaa ostoskrapulaa, jota ei tullut. Oikeita löytöjä, aah. Visa vinkuu, aah.
Vielä pitäisi kai ehtiä kirjoja lukemaankin. Tämä vapaa on kuitenkin varattu kahden esseen vääntämiseen (joista saan valmiiksi siis ehkä toisen, puoliksi). Perjantaina ajattelin karata kaakon suuntaan. Muistijälkeni mukaan Paahtimosta saa kaljaa.
2 kommenttia:
Hyvä hyvä hyvä!
Kyllä!
Lähetä kommentti