Kansanjuhlan kunniaksi tunnelmapala jostain Toijalan kohdilta päärataa. Olkaa hyvät!
Asiaan! Samoilla raiteilla tunnutaan tuhnaavan. Mittään en oo saanu aikaseksi (paitsi pari flunssaa ja yhden - jos sallitte - erinomaisen esseen), vaikka karmea uho ajoittain päällä ollut onkin. Gradutiedosto makoilee nykyisessä ylhäisessä yksinäisyydessään ja meikäläinen järjestelee iltapuhteikseen vaikka kirjahyllyä. Ja arvailee, meneekö kesäksi vanhoihin hommiin vaiko ei. Rehellisesti sanottuna ei valmistuneena paljon huvittaisi kyseessä olevaa duunia painaa, mutta vilkaisu työttömyyskorvaustodellisuuteen muhkeine käsittelyaikoineen sai harkitsemaan vielä kerran. Raivostuttavaa. Koetan siirtää raivontunteen kirjoitustyöhön.
Samoin on edelleen paiskittu hommia himaan ja nestettä naamaan, itketty ja naurettu, nukahdettu kissa kainalossa ja herätty kissa naamalla, imuroitu, tiskattu, pyykätty, puristeltu avokadoja hevi-osastoilla, torkuttu aamujunissa, luettu töissä venäjän sanakokeisiin, istuttu laboratorioiden odotushuoneissa, maksettu laskuja ja vaihdettu lakanat. Ojanpohjalla ryönäämisen katkaisee onneksi piakkoin tehtävä sukulointimatka Kemijärvelle. Saatan syödä esim. kymmenen ohrarieskaa.
Sitä odotellessa mutustan pakastimesta muutamat punaviinimarjat. Ja matkin sohvalla selällään makavaa kollinröijeliä. Päivä se lienee huomennakin.
2 kommenttia:
Joo, kun on liian läheltä seurannut työttömyyskorvaushelvettiä, tulee sellainen olo, että se on todellakin viimeinen oljenkorsi joka tosin alkaa juosta vasta kuukausien odottelun jälkeen. Ihan mitä tahansa duunia ennemmin, pliis. Vaikka sitä entistä kesätyötä.
Jep! Olin jo henkselit paukahdellen jäämässä "lomailemaan", kun tarkemmat laskutoimitukset läpsivät hereille. Täälläkin on lähipiirissä ollut paljon työkkärituskaa (eikä mikään ihme viime aikojen yt-kiimassa) eikä ole koskaan käynyt kateeksi niissä keitoissa kiehuvia. Omat tukeni laskettuani tuli tosiaan fiilis, että mitä vaan, muttei tuota. Naurattais puheet kannustinloukuista, jos ei itkettäis.
Lähetä kommentti