Huomioita heinäkuulta:
Seljankukkamehu on hyvää.
On hienoa katsella, kun aurinko nousee meren ylle. Ja tanssia.
Kissa on oppinut tuhmaksi. Menee juomaan yöpöydän vesilasista, kun astuu kolme askelta olohuoneen puolelle. Kuopii öisin kardemummakasvin multaa. Varastaa P:n lautaselta verimakkaran.
Kesätöihin meneminen valmistumisen perään oli suuri virhe. Ainakin työkkärin mielestä. Jännittävää sinänsä.
Kun hoitaa pari päivää maalla lapsia, saa aamuisen säätiedotuksen perään näytettävien Liikenneviraston kelikamerakuvien yhteydessä päähänsä kaikkea kummallista. Kuten nyt esimerkiksi yllättäen ohimoon lyövän kaipuuajatuksen ensi kesästä, jolloin minulla on kenties auto ja voin ajaa luu ulkona vaikka pitkin Juujärveä, jos huvittaa. Lähteä. (Voi, kun voisi lähteä.)
Edelliseen liittyen: osaan pitää hyppysissäni samanaikaisesti lähemmäs kolmeakymmentä alakoululaista, mutta yksi (yksi!!) sukulaislapsi saa perseillessään minut raivon partaalle. Jännittävää sinänsä.
Lähibaarin kesäkannu on kiva.
Töissä ei ole heinäkuussa koskaan ollut näin kylmä.
Ei vanha enää jaksa. Yhden yön kun huutaa tuuleen ja nukkuu perään lattialla heräten aamulla Kuuden vuoden kuuliaisuuden ironiseen soitantaan, on selkä kipeä kaksi päivää.
Gradun tekemisestä tuntuu olevan sata vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti