Pimeys todella kihnuttaa sielua. Nukkuminen on unelmana mielenpäällä niin herätessä kuin nukkumaan mennessäkin, kuten myös siinä välissä. Aamuradio väsyttää, pyöräily väsyttää, töissä väsyttää, ylämäessä väsyttää, sohvalla väsyttää. Päivän viime hetken koittaessa, juuri ennen nukahtamista, koittaa ainoa selkeä hetki stressin hyökyessä päälle koko voimallaan. Sain näet töitä ensi kevääksi. Jännittävää! Iloista! Hirvittävää! Siistiä! Aaaa! Sisäistän asian ehkä tammikuun puolella. Sitä ennen vuoroin jännäilen pääni sisällä ja vuoroin kirmailen kuin laidunvarsa juhannuksena. Töitä! Jee & iik!
Lähestyvä joulu ei kummemmin ole päässyt vaivaamaan. Tein varmaankin ennätykseni lahjojen hankinnan kanssa - kaikki oli ostettuna jo yhdeksäs päivä. Ja pyhien menotkin alkavat olla selvillä, yez! Viikonloppuna laukkaan pikavisiitille Helsinkiin, aattona käydään iltapuurolla sekä lahjoilla vanhempieni luona, joulupäivänä kokkaillaan sekä syödään itsemme turvoksiin kotosalla ja tapanina käydään kurkkimassa taas äiteeni patoihin. Päälle pari lomapäivää. Ei paha.
Vielä ennen joulua saan nauttia kyläilemään tulevien vanhojen kavereiden seurasta - eräskin tulee Moskovasta saakka. Huh! отлично! Juhlistan tätä ajatusta katsomalla uutiset ja menemällä nukkumaan. (Parasta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti