Mitäpä sitä taivastelemaan. Toisaalta: minne se kesä meni?!
Tokihan se meni nautiskellessa, sillä kesälomaa en ole pidellyt kahdeksaan vuoteen. (Kuten huomaatte, otin työttömyyteni sujuvasti loman kannalta!) Pikkutirpanan kaksivuotissynttäreillä hymyilytti, siskon perheen muassa tehty pohjoisenreissu levitti balsamia sieluuni (ajoittaisista, asiaankuuluvista kitkaisista sukulaishetkistä huolimatta), herkkä konfirmaatio vanhassa kirkossa liikututti (äskenhän se oli kolmevee, mitä tapahtui? onneks mää olen yhä kakskaks) ja pihajuhlat saivat ensin nauru- ja sitten epätoivon nappulat väpäjämään (nyt pontikkaa! - eisss... kuka on mulle pontikkaa juottanu, ja kenen koira tää o). Kaiken kesätohinan välissä olen piipahtanut Tallinnassa, istuskellut nurmikoilla, lueskellut erinomaisia kirjoja ja haeskellut hommia, käynyt haastatteluissa, toivonut, toivonut ja toivonut. Juu ei. Murehtinut olen asiaa yllättävän vähän. Kaipa olen oppinut, ettei määräänsä enempää voi tehdä. Että kun parhaansa yrittää, on sen riitettävä. Tää on nyt tätä.
Vaikka joillain onnekkailla kouluhommat alkoivat jo tänään, jatkuu meikäläisen suvi vielä. Loppukesäni aion viettää nenä kirjassa, sorbettia imeskellen. Kiinnostavia hakemuksia rustaillen. Sitä soittoa tahi sähköpostia odotellen. Ennen kaikkea turhia murehtimatta. Kohta leipaisen mansikkapiirakan ja keitän raparperista tuikeaa mehua. Katselen sadetta. Illalla avaan kirjan, ja nukahdan tuulettimen hurinaan. Pihan puissa pihlajanmarjat kypsyvät.
4 kommenttia:
On kyllä ollut ihana kesä, olen nauttinut ihan joka ikisestä hetkestä villinä ja vapaana opettajattarena.
Maanantaina menen kuitenkin iloisena töihin. On kivaa palata arkeen ja hypätä uuteen työpaikkaan ja kouluvuoteen.
Kyllä se sieltä tulee, se puhelu tai meili.
Kesä on kyllä ollut muikea!
Olisi nii-iii-iiin mahtavaa palata takaisin sorvin ääreen ja jatkaa siitä mihin toukokuussa jätti. Tai tosiaan tarttua aivan uuteen sorviin! Sitä odotellessa: kirjaa. Viiniä. Lepoa.
Tsemppiä ja intoa sinne!
Sorvia odotellessa kirja, viini ja lepo eivät ole ollenkaan huono juttu. Varsinkin kun nämä hikisäät jatkuvat sammakkomiehen (vai oliko se Pekka Pouta?) mukaan vielä ainakin ensi viikon. Tule Manseen käymään? Sorsapuistosta saa täydellistä mustikkasorbettia.
Aijjai, tekisi mieleni kovin! Pitää kyttäillä Valtion Rautateiden tarjouksia.
Lähetä kommentti