Riemukasta!
Tammikuu on sujahtanut sukkana ohitse. Vaikka työrintamalla on ollut hiljaisempaa, ei vuoden alusta ole iloa puuttunut. Eräs mahtavimmista oivalluksista on ollut nopeasti jokaperjantaiseksi vakiintuneen saunavuoron varaaminen. Iho ei kiitä, mutta mieli kyllä. Harkitsen vakavasti saunatyynyn ostamista. Saa pyöritellä silmiä.
Aikani on hujahtanut paitsi lauteilla myhäillessä, myös tenttikirjojen parissa, vanhojen museotyökavereiden kanssa hassutellessa sekä oopperassa (!!). Hitsaajantyttären kompetenssilla arvioiden La Bohème oli kaikkinensa hieno. Suurimman osan aikaa puristin upeaa joululahjaksi saamaani käsilaukkua ja mietin mitä tapahtuu, kuka nyt huutaa, miksei lapsikuoroa tekstitetä, mitä mun nyt pitäs kattoo, jaha nyt lavalle tuli sotilasparaati JA yksisarvinen + ilmassa leijuu valtava joulukuusi. Väliajan kuohuviini oli kuivaa ja toi muassaan asiallisen nosteen aivokäyrään. Aivan hyvä ilta.
Muutaman vuoden takaisia työtovereita tuli nähtyä kahteenkin otteeseen. Koska voin näin työttömänä luottaa onneksi edes siihen, että entinen työnantaja kutsuu hommiin noin kerran vuodessa, tuli alkukuun perinteisenä tapahtumapäivänä tavattua muutamia kamuja ihan autenttisessa ympäristössä. Isommalla porukalla tapasimme kotibailuissa männä viikonloppuna. Ai jessus miten tenhoisaa porukkaa, edelleen! Viini virtasi (välillä myös lattialle) ja naiset tanssivat (ja kyllä välillä ainakin yksi miehistä). Vaikka aamusta juhlapaikan ikkunasta näkyikin hautausmaa ja päänkin sisällä tuntuivat tuomionkellot soivan, jäi ilta todellakin lussan puolelle. Ootte niin ihania, niisk!
Ei muuten se opiskelutatsi ihan ole kadonnut. Sen verran on ilmeisesti tullut työelämän todellisuusvoileipää makusteltua, että jotain tietääkin. Omiin(kin) kokemuksiin perustuvasta, erityispedagoogillisesta edellytykset ja käytäntö -tenttiränttäyksestä saa näemmä arvosanaksi viitosen. Halleluja! Seuraavaa tenttiä odotellessa. Seuraavia bileitä ainakin jo odottelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti