Pyykit - tsek. Hs.fi:n ajankohtaisten keskusteluiden aktiivinen vältteleminen mielenterveyden säilyttämisen nimissä - tsek. Kissan ruokkiminen - tsek. Jumppa - tsek. Ajaminen digipeuran päälle - tsek.
Oli muuten viimeinen kerta, että menen jumppaan syömättä sitä ennen sataa hiilarikaloria. Raajat eivät ole tärisseet näin sitten vuosituhannen alun Suuren Raajatärinän, joka kuntopiirinäkin tunnetaan.
Tietoteorian tenttikirja vaanii lattialla. Johdannon loppuun oli isoin, kulmikkain kirjaimin joku kirjoittanut AIVAN VITUN VAIKEE JA PASKA KIRJA BTW.
16. helmikuuta 2010
12. helmikuuta 2010
Vilunväreitä
Villi perjantai-ilta: kansainvälisen oikeuden iltaluento, Selkosen kansaa ja yksi kaurakeksi. Huomisaamuna herään peippospirteänä jatkamaan luentoa kuudella tunnilla, juoksen kotiin siivoamaan, keitän siskolleni kahvit, juoksen ruokkimaan kissan ja siitä samalla lentävällä askeleella junaan. Elämän tunnit kannattaa kuluttaa harkiten. Tänäänkin olin vain kymmenen tuntia yliopistolla.
Eilinen elokuvaelämys oli kyllä paikallaan. Timanttisella porukalla katsastettu Avatar jätti jälkensä ainakin allekirjoittaneen verkkokalvoihin. Upeanupea toteutus, vaikka värikylläisyyden takana kummittelikin melko mustavalkoinen tarina. Ei mittiä! Olen aivan myyty 3D-meiningille - en ole koskaan ennen päättänyt mennä katsomaan mitään elokuvaa teatterissa nähdyn trailerin perusteella. Burtonin Liisa Ihmemaassa on kyllä pakko nähdä - Irvikissan virneviikset nimittäin tulivat kankaalta kasvoille asti. Lisää tätä! Tältä sen viihde-elokuvan pitää näyttää!
Olen parhaillaan sängyssä kahden miehen kanssa. Höhöhöö! Kalle odottelee vieressä, kun Keijo lämmittelee hartioita. Luksusta.
Unohdan muuten säännöllisesti kikherneiden ihanuuden. Miten VOIN?!
Eilinen elokuvaelämys oli kyllä paikallaan. Timanttisella porukalla katsastettu Avatar jätti jälkensä ainakin allekirjoittaneen verkkokalvoihin. Upeanupea toteutus, vaikka värikylläisyyden takana kummittelikin melko mustavalkoinen tarina. Ei mittiä! Olen aivan myyty 3D-meiningille - en ole koskaan ennen päättänyt mennä katsomaan mitään elokuvaa teatterissa nähdyn trailerin perusteella. Burtonin Liisa Ihmemaassa on kyllä pakko nähdä - Irvikissan virneviikset nimittäin tulivat kankaalta kasvoille asti. Lisää tätä! Tältä sen viihde-elokuvan pitää näyttää!
Olen parhaillaan sängyssä kahden miehen kanssa. Höhöhöö! Kalle odottelee vieressä, kun Keijo lämmittelee hartioita. Luksusta.
Unohdan muuten säännöllisesti kikherneiden ihanuuden. Miten VOIN?!
9. helmikuuta 2010
Ostan, siis olen
Lounasituateria
Suklaalatte
Opin kaiken tietämäni televisiosta -teos
Viisi tomaattia
Paketti savutofua
Tummanruskea vanha tunika
Kolme vanhaa valokuvakehystä
Heitin apteekkiinkin satasen. Kaikki kun, jostainsyystäsiismäentajuu, loppuu aina kerralla. Haudoin myös pyhää vihaa autoilijoita kohtaan, jotka eivät edes hiljennä nähdessään suojatien eteen pysähtyneen auton - alakoulun kohdalla. Laskin seitsemän urpokuskia, ennen kuin se kahdeksas pysähtyi.
Skippasin jumpan saadakseni lisää kesätyöhakemuksia hiottua ja lähetettyä. Verisuoni poksahtaa päästä ihan justiinsa, varsinkaan kun edellisen lisäksi kaksi asiaa ei tunnu korjaantuvan vaikka miten ponnistelisi: tentit ja reiät hampaissa. Ramppaan tenteissä jatkuvasti (viimeksi tänä aamuna) ja säännöllisesti löydän itseni luukku levällään lääkärintuolista, mutta silti käyntejä tuntuu olevan enemmän edessä kuin takana päin. Syksyllä, tentittyäni noin kymmenentuhatta pistettä ja ollessani yhä keskeneräinen luuseri, viilletään vielä ikenet auki viisaudenhampaiden tieltä. Ja-huu! Ja sepä maksaa sekin.
Huomenna nukun pitkään.
Suklaalatte
Opin kaiken tietämäni televisiosta -teos
Viisi tomaattia
Paketti savutofua
Tummanruskea vanha tunika
Kolme vanhaa valokuvakehystä
Heitin apteekkiinkin satasen. Kaikki kun, jostainsyystäsiismäentajuu, loppuu aina kerralla. Haudoin myös pyhää vihaa autoilijoita kohtaan, jotka eivät edes hiljennä nähdessään suojatien eteen pysähtyneen auton - alakoulun kohdalla. Laskin seitsemän urpokuskia, ennen kuin se kahdeksas pysähtyi.
Skippasin jumpan saadakseni lisää kesätyöhakemuksia hiottua ja lähetettyä. Verisuoni poksahtaa päästä ihan justiinsa, varsinkaan kun edellisen lisäksi kaksi asiaa ei tunnu korjaantuvan vaikka miten ponnistelisi: tentit ja reiät hampaissa. Ramppaan tenteissä jatkuvasti (viimeksi tänä aamuna) ja säännöllisesti löydän itseni luukku levällään lääkärintuolista, mutta silti käyntejä tuntuu olevan enemmän edessä kuin takana päin. Syksyllä, tentittyäni noin kymmenentuhatta pistettä ja ollessani yhä keskeneräinen luuseri, viilletään vielä ikenet auki viisaudenhampaiden tieltä. Ja-huu! Ja sepä maksaa sekin.
Huomenna nukun pitkään.
7. helmikuuta 2010
6. helmikuuta 2010
Vastaenklaavin vastaenklaavi
Keski-ikäinen sisälläni on herännyt: vain kaksi kertaa toistunut ilmiö nostattaa verenpaineeni aivan uusiin sfääreihin. Yläkerran kanta-astujanaapurini on nimittäin kuluneina viikonloppuina pitänyt jatkoja kotonaan - ja mölynnyt ensin kitaran ja laulun, sittemmin myös Singstarin, laulun, pörinämusiikin ja äänistä päätellen parvisängystä lattialle hyppimisen voimalla vähän ennen aamukuutta. Tänä aamuna haudoin verilöylyä herätessäni 05:35 gänäiseen yhteisulinaan, mutta onnistuin hillitsemään itseni ja metelin parin tunnin kuluttua loputtua juhlijoiden nukahtamiseen siirryin keittiöidemme välisen onnettoman äänieristyksen tietäen kostoksi tiskaamaan suhteettoman kovaäänisesti. Ne kuunteli varmaan tosi peloissaan.
Eipä sillä - torstainen tentti meni suoraan uusintaan laitoksen leffaillan ja yksien levittyä kotiini keskiviikkoyönä. Mutta - saatana! - jatkot ei kerrostalossa meinaa nurkkatansseja. Huutaa, laulaa, tasajalkahypätä ja tapella sopii päiväsaikaan. Tämä tiedoksi IMMÉDIATEMENT koko valtakuntaan.
Hampaiden narskutuksesta toivuttuani painuin kansainvälisen oikeuden kuusituntiselle luennolle. Hyvää settiä! Luennoitsijakin vaikuttaa humaanilta tyypiltä, mitä sopii odottaakin rankkoja aiheita työstäneeltä sotalakimieheltä. Luentojen parasta antia näyttää olevan myös sivutuotteena tuleva paperinpalojen voiman ja maa-alueisiin liittyvän jääräpäisen omistushalun absurdiuden pohdinta. Kansainvälinen politiikka ja oikeudenkäyttö vaikuttaa luennoitsijankin sanoin joskus lähinnä pikkulasten kiukuttelulta. Ikävää on tietysti BYÄÄ MÄ EN ALA -asenne, kun pelkällä allekirjoituksella on arvaamatonta (ja vielä enemmän arvattavissa olevaa) tuhovoimaa.
Korjasin skipatun torstaisen tentin huonon omantunnon muuten täydelleen perjantain tentissä. Kymmenen sivua ehtaa pökälettä kasvatuksen historiallisista ja filosofisista lähtökohdista lähti arvosteluun. Hyvä meizi! Enää parit esseet tekoon ja väikkärit lukuun, niin jo on appro kasassa. Megatsemppi on pakko laittaa päälle, muuten vitutus repii pään irti. Hienointahan tässä lienee, että jos käy tuuri, ovi pedagogisiin aukeaa soveltuvuuskokeen jälkeen ja tämä jatkuu.
Eipä sillä - torstainen tentti meni suoraan uusintaan laitoksen leffaillan ja yksien levittyä kotiini keskiviikkoyönä. Mutta - saatana! - jatkot ei kerrostalossa meinaa nurkkatansseja. Huutaa, laulaa, tasajalkahypätä ja tapella sopii päiväsaikaan. Tämä tiedoksi IMMÉDIATEMENT koko valtakuntaan.
Hampaiden narskutuksesta toivuttuani painuin kansainvälisen oikeuden kuusituntiselle luennolle. Hyvää settiä! Luennoitsijakin vaikuttaa humaanilta tyypiltä, mitä sopii odottaakin rankkoja aiheita työstäneeltä sotalakimieheltä. Luentojen parasta antia näyttää olevan myös sivutuotteena tuleva paperinpalojen voiman ja maa-alueisiin liittyvän jääräpäisen omistushalun absurdiuden pohdinta. Kansainvälinen politiikka ja oikeudenkäyttö vaikuttaa luennoitsijankin sanoin joskus lähinnä pikkulasten kiukuttelulta. Ikävää on tietysti BYÄÄ MÄ EN ALA -asenne, kun pelkällä allekirjoituksella on arvaamatonta (ja vielä enemmän arvattavissa olevaa) tuhovoimaa.
Korjasin skipatun torstaisen tentin huonon omantunnon muuten täydelleen perjantain tentissä. Kymmenen sivua ehtaa pökälettä kasvatuksen historiallisista ja filosofisista lähtökohdista lähti arvosteluun. Hyvä meizi! Enää parit esseet tekoon ja väikkärit lukuun, niin jo on appro kasassa. Megatsemppi on pakko laittaa päälle, muuten vitutus repii pään irti. Hienointahan tässä lienee, että jos käy tuuri, ovi pedagogisiin aukeaa soveltuvuuskokeen jälkeen ja tämä jatkuu.
2. helmikuuta 2010
Pakaralihakset MY ASS
Tänään: aamuista soittelua kesätyön perässä, hikijumppa Metallica-covereineen sekä valtio-opin luento, jolla eksyttiin puhumaan muun muassa mämmistä ja jalkapallosta. Viime viikolla samaisella luentosarjalla mietittiin, mikä eläin Väyrynen olisi, jos olisi eläin. Siellä olen myös oppinut, että tanskalaisten avomaakurkkujen satoaika on syyskuussa ja että Perssonin ja Lipposen erään kokouksen yhteydessä aloittaman vessajonotappelun rauhoittamiseen tarvittiin Nelson Mandela. Viime luennolla dosentti, koetettuaan hetken turhaan painaa piirtoheitintä päälle, käytti tilaisuutta hyväkseen ja näytti koko salille keskisormeaan: "Look, it really has been broken!" Mahtava mies. Kurssin aihehan on siis pohdinta mahdollisesta yhtenäisestä pohjoismaisesta hallintomallista.
Lisäksi opin tänään, koneen laskentataidon suosiollisella avustuksella, että syön päivittäin noin kaksi kiloa kasviksia. Hullua - siis ei kasvisten, vaan suuhuni ahtaman jokapäiväisen ravinnon yhteispaino.
Joko jumpat ovat keventyneet tai lihakseni kasvaneet. Tänään nimittäin selvisin jopa kylkipunnerruksista. Veikkaan ensimmäistä. En ole muuten koskaan ymmärtänyt puhetta siitä, että reisilihakset olisivat ihmiskehon voimakkaimmat lihakset. Kun tätä ahteria hilaa niillä kohti lattiaa ja takaisin ylös painotangon kanssa selkä paskatikkusuorana, tuntuu kuolema olevan lähellä. Joka kerta. Kenties syy piilee peräsimen koossa. Olen nimittäin siellä anorektisten ihmiskoneiden seassa ainut lähellekään ravunvärinen tuntien jälkeen - muilla ei ole niin paljon laardia lennäteltävänään. Too bad. Ainakin kaloreita kuluu meitsillä vähintään puolitoistakertaisesti timmipyllyihin verrattuna. Eipä sillä, olis se timmi pylly ihan kiva.
Suosittelen: avokado savusuolalla, ja tenttiinluvun aloittaminen HETI eikä oho, piti kolme tuntia sitten.
Lisäksi opin tänään, koneen laskentataidon suosiollisella avustuksella, että syön päivittäin noin kaksi kiloa kasviksia. Hullua - siis ei kasvisten, vaan suuhuni ahtaman jokapäiväisen ravinnon yhteispaino.
Joko jumpat ovat keventyneet tai lihakseni kasvaneet. Tänään nimittäin selvisin jopa kylkipunnerruksista. Veikkaan ensimmäistä. En ole muuten koskaan ymmärtänyt puhetta siitä, että reisilihakset olisivat ihmiskehon voimakkaimmat lihakset. Kun tätä ahteria hilaa niillä kohti lattiaa ja takaisin ylös painotangon kanssa selkä paskatikkusuorana, tuntuu kuolema olevan lähellä. Joka kerta. Kenties syy piilee peräsimen koossa. Olen nimittäin siellä anorektisten ihmiskoneiden seassa ainut lähellekään ravunvärinen tuntien jälkeen - muilla ei ole niin paljon laardia lennäteltävänään. Too bad. Ainakin kaloreita kuluu meitsillä vähintään puolitoistakertaisesti timmipyllyihin verrattuna. Eipä sillä, olis se timmi pylly ihan kiva.
Suosittelen: avokado savusuolalla, ja tenttiinluvun aloittaminen HETI eikä oho, piti kolme tuntia sitten.
1. helmikuuta 2010
февраль
Ilmoittauduin äsken elämäni ensimmäiseen sähköiseen tenttiin. Saas nähdä, miltä 2000-luku näyttää.
Viikonloppuna harrastin kyldyyriä: katsoin poikkiksen kainalossa Miss Marple -klassikon Murha junassa sekä päälleliimattu panokohtaus -klassikon Salainen agentti 007 Istanbulissa. Tämän päälle käväisimme katsomassa taidemuseon kolme kovaa näyttelyä: Gigerin venynyttä nahkaa ja ihmiskoneita, Teemu Mäki/Arja Elovirta -yhteistyöprojektin Be Your Enemy -triptyykit sekä Eräänlaisia sidoksia -kokonaisuuden, joka yhdisti roolien täyttämiseen liittyvää kipuilua koti-isyyden ja transsukupuolisuuden teemojen kautta. Hullua settiä, suosittelen.
Suosittelen kaikille myös riemastuttavan epäkorrektia Rakasta vuosikirjaa. Ihan vaan maksamattomana mainoksena tämä. Suosittelen myös Café Gopalin valkosuklaalattea.
En suosittele: kasvatustieteen tentit, pyykkivuoro klo 07:00, vaa'alla käynti.
Viikonloppuna harrastin kyldyyriä: katsoin poikkiksen kainalossa Miss Marple -klassikon Murha junassa sekä päälleliimattu panokohtaus -klassikon Salainen agentti 007 Istanbulissa. Tämän päälle käväisimme katsomassa taidemuseon kolme kovaa näyttelyä: Gigerin venynyttä nahkaa ja ihmiskoneita, Teemu Mäki/Arja Elovirta -yhteistyöprojektin Be Your Enemy -triptyykit sekä Eräänlaisia sidoksia -kokonaisuuden, joka yhdisti roolien täyttämiseen liittyvää kipuilua koti-isyyden ja transsukupuolisuuden teemojen kautta. Hullua settiä, suosittelen.
Suosittelen kaikille myös riemastuttavan epäkorrektia Rakasta vuosikirjaa. Ihan vaan maksamattomana mainoksena tämä. Suosittelen myös Café Gopalin valkosuklaalattea.
En suosittele: kasvatustieteen tentit, pyykkivuoro klo 07:00, vaa'alla käynti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)