Olen ryhdistäytynyt. Olen jynssännyt kotia, kokkaillut terveellisiä aterioita, tehnyt esseet et cetera ajoissa, lukenut jopa tenttiin työvuorojen välissä, lenkkeillytkin. Huomenna menen mielenosoitukseen, ja luen loppupäivän. Viikonlopun viimeistelen tutkimusetiikan luentopäiväkirjaa, ja alan työstää kandintutkielmaani.
- - - - - - - - - - - -
Ostan täysin pee-aana Housen kolmoskauden, ja kieltäydyn ajattelemasta laskujen kaltevaa tornia. Olen töissä väsynyt ja poissaoleva, tahkoan vuorot läpi vailla mielenliikahduksia. Iltaisin potkin villakoiria piiloon. Siirtelen kandini kuvaketta työpöydän laidasta toiseen. Syön suklaata, makaan sängyssäni tuntikausia. Tuijotan ikkunalaudalla torkkuvaa harakkaa. Käännän pääni pois, kun yöratikassa alan nainen kysyy vieressään istuvalta alan mieheltä: Markku... Lupaathan sä, ettet sä raiskaa mua?
Kotona avaan kaljan, käytyäni ensin pöllimässä vessapaperia Kämpistä. Luen päivälehden keskustelupalstalta, kuinka kokkolalaiset nimbyt eivät halua vastaanottokeskusta naapuriini, enkä ymmärrä, mikä heitä riivaa.
Myöhemmin kääriydyn peittoihini, käännän kylkeä ja huokaan. Huokaan koko yön, ja kun tulee valoisaa, lehahtaa ikkunani taakse mustavalkoinen lintu.
1 kommentti:
Jaa-a.
Pikkuveljeni täytyy asua jossain samassa havainto-avaruudessa (ja fyysisestikin lähellä, eli Torkkelinmäellä). Kivaa katsoa taaperrustasi edelleen ;)
Lähetä kommentti