Vapaapäivä silloin tällöin tekee hyvää. Pidän parhaillaan sellaista, pyytämättä ja yllättäen. Mietin aamulla houreisesta unesta hiljalleen kohti herätyskellon ääntä ryömiessäni, että tänään ei pysty ja myöhemminkin kerkee. Aamupäivän iloksi raahasin viimeiset alihinnoitellut kamat kirpparille ja vein M:n synttärilahjaksi katsomaan taidenäyttelyä.
M lähti ruumiista irtaannuttavan kokonaisuuden katsastamisen jälkeen kunnollisen ihmisen tapaan töihin, meitsi kävelemään hautausmaalle. Kävin uusgoottilaisen arkkitehtuurikokemuksen perässä kolistamassa Aleksanterin kirkon sivuoveakin, mutta sisällä olleet bakkanaalit pääsivät säikäyttämään niin, etteivät ovelle loikanneen päivystävän kristityn itsepintaiset houkuttelutkaan auttaneet. Otin suunnan hammastahnaostoksille.
Kaupungilla askelta rentouttaessa tuli viimein tunne, että kohta se kesä tulee. Aurinko paistoi Laukontorin munkkituristeille, lokit vinkuivat ilmassa, sisävesilaivat keinuivat vasten laituria. Historian laitos kumisi tyhjyyttään. Viimeiset puristukset on nyt kirjattu kalenteriin työvuorojen lomaan ja homma alkaa vähitellen olla hallinnassa. Ensimmäistä kertaa koko vuonna! Takakiree stressaaja sydämessäni kiittää ja menee viikkailemaan muovipusseja. Ja etsimään uutta asuntoa, johon ei olis tulossa putkiremonttia lokakuussa. Ja ärisemään pankkitilin yhä nopeammin juokseville numeroille. Ja miettimään, minkä helvetin kokoinen pakettiauto sitä pitää sitten luojatietääsiismilloin-muuttopäivänä vuokrata ja paljonko helvetti maksaa ja montako banaanilaatikkoa mahtuu ja miten toi pakettiauton ajaminen yleensä sujuu, kun sitä on kerran tässä maailmassa päässyt harrastamaan ja viisi vuotta sitten. Ja aprikoimaan, milloin tätä äässiä kerkeis saada vähän pienennettyä tymäkän liikunnan keinoin. Ja fiksaamaan kalenteria sillä silmällä, että hommat hoituvat, vaikka tässä joutuisi uudelleen lasareettihoitoon. Kevät ja minä, indeed.
Ainedidaktisen tutkimusesseen korjaamisen, kehitysesseen ulostamisen, seurantatehtävän tuijottamisen, harjoitteluraportin kasaamisen, viimeisten harjoitustuntien ja ensi viikolla käsiteltävien, kahdeksan historian seminaaritutkielman lähilukemisen sijaan olen lukenut päivän lehdet, syönyt hummusta, imuroinut ja kuunnellut Vuokko Hovattaa. Olen hyödyllinen huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti