Olen kipeä. Mää en kestä. Arvatkaa, olisko aikaa sairastaa? Eilen kyrpiinnyin vielä yksin kotona ja tapani mukaan koetin sohlata kymmentä asiaa lakkariin samanaikaisesti, kun onnistuin kaatamaan noin puoli kiloa öljyistä makaronia keittiönmatolle. Taitaa matto olla entinen, ja naapureilla soida yhä korvat. Lisäksi Yogi-teepussien mietelauseet ovat aivan hanurista. Inner peace ja finding oneself my ass. Aaargh!
Pikkuisen on pidellyt elämässä kiirusta. Tässä vaiheessa kevättä rutistaminen kyllä tuntuu jo mukavalta, koska se kertoo lopun olevan lähellä. Tämä pätee kuulemma myös tutkimuksenteossa - ohjaavan proffan mukaan päänsisäisestä kaaoksesta tietää, että kohta homma on paketissa. Sekameteli on vain näennäistä. Ihanaa!
Ja mitäpä sitä muutenkaan murehtimaan, kun on alles öko. Seminaariviikko on ohitse, keskeneräinen pökäleenikin käsitelty ja oma opponointi hoidettu. Kehitysessee on tehty, palautettu ja käsitelty. Olen onnistunut oksentamaan itsestäni miltei kaikki vaaditut rästipedapaperit. Murean vapun väistämättömästä jälkinäytöksestä on selvitty ja kesätyökausi on alkanut sekin. Luonnollisestihan sairastan tässä kahden vapaapäiväni aikana - huomenna ajattelin olla jo iskussa viiden päivän rupeamaan. Pari päivää nykyisen asuntoni irtisanomisen jälkeen löytyi uusi, ja pienen seinämaalailun jälkeen aika makeakin. Hassu ajatus, että nukun pian makuuhuoneessa, ja että mulla on keittiö. Ja pesukone. Ja parveke, jumantsuigula! Eilen saatiin vielä lahjottua kaveri paitsi lainaamaan muuttoautoa, myös ajamaan sitä. Saan ostaa palkkarahoillani vaikka ruokaa, kelatkaa. Parasta muutossa ja kämpässä on (tietysti P:n avokkiutumisen lisäksi, hehe) tuleva lemmikki. Aion paijata sen pilalle. Vaikka oliskin vähän tuhma. Kyä tää tästä, ihan kohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti