Itsellisen nuoren naisen elämää? Lattiallasi kuorsaavaa hyyryläistä? Bilehiä?
Muuttaminen on aina jotenkin haikeaa. Päällisin puolin se on pelkästään vittumaista, mutta jokin siinä aina muuttuu. Tietenkin, kun ihminen revitään kodistaan ja siirretään uuteen. Itse olen ainakin kyllästynyt muuttamaan ja etsimään aina uusia paikkoja. Toivonkin siksi, että nykyisessä kodissa pysymme sen kolme vuotta, joka siinä on sallittua asua.
Mukavaa muuttoa ja ennen kaikkea onnea tulevaan koitokseen saman katon alla miehen kanssa!
Kyllä, kyllä, kyllä. Lisäksi tietysti TYYPPEJÄ tulen ikävöimään. Onneksi on syntiä jälleen suunnitteilla!
Kaupunkiakin tulee ikävä. Bonari, Telakka, Zarillo, Europa, Plevna, Pyynikki, vehreä Tammela, Kaupin maastot, Kahvilla, naapuri joka ulkoiluttaa kissaansa kantoliinassa, Tammelan torin koruja kauppaavat vanhat mummot (eilinen toivoi seuraavaksi pressaksi Sofita), Stockan herkku (oi kyllä), museot, lähikirjasto, Hakasen leipomo...
Tässä laatikoita täytellessä ja kiroillessa on muutamankin kerran tullut mieleen, että tulevassa kodissa voisi viihtyä pidempäänkin. Olla paikallaan hetken. Silittää vaikka sitä kissaa.
Tack tack! Jännäkakkaa pukkaa miehen kanssa. En ole vieläkään saanut palautettua Kelan papereita, joissa olen avovaimo...
Tampere jää kaipaamaan sua, molempia teitä neitejä (rouvia). Mun superpaskalle sohvalle saa aina tulla koisimaan, ja jääkaapista löytyy jos ei nyt olutta niin särppimiä leivän päälle. Voi mussukat, on tyhjä olo täällä!
4 kommenttia:
Itsellisen nuoren naisen elämää? Lattiallasi kuorsaavaa hyyryläistä? Bilehiä?
Muuttaminen on aina jotenkin haikeaa. Päällisin puolin se on pelkästään vittumaista, mutta jokin siinä aina muuttuu. Tietenkin, kun ihminen revitään kodistaan ja siirretään uuteen. Itse olen ainakin kyllästynyt muuttamaan ja etsimään aina uusia paikkoja. Toivonkin siksi, että nykyisessä kodissa pysymme sen kolme vuotta, joka siinä on sallittua asua.
Mukavaa muuttoa ja ennen kaikkea onnea tulevaan koitokseen saman katon alla miehen kanssa!
Kyllä, kyllä, kyllä. Lisäksi tietysti TYYPPEJÄ tulen ikävöimään. Onneksi on syntiä jälleen suunnitteilla!
Kaupunkiakin tulee ikävä. Bonari, Telakka, Zarillo, Europa, Plevna, Pyynikki, vehreä Tammela, Kaupin maastot, Kahvilla, naapuri joka ulkoiluttaa kissaansa kantoliinassa, Tammelan torin koruja kauppaavat vanhat mummot (eilinen toivoi seuraavaksi pressaksi Sofita), Stockan herkku (oi kyllä), museot, lähikirjasto, Hakasen leipomo...
Tässä laatikoita täytellessä ja kiroillessa on muutamankin kerran tullut mieleen, että tulevassa kodissa voisi viihtyä pidempäänkin. Olla paikallaan hetken. Silittää vaikka sitä kissaa.
Tack tack! Jännäkakkaa pukkaa miehen kanssa. En ole vieläkään saanut palautettua Kelan papereita, joissa olen avovaimo...
Tampere jää kaipaamaan sua, molempia teitä neitejä (rouvia). Mun superpaskalle sohvalle saa aina tulla koisimaan, ja jääkaapista löytyy jos ei nyt olutta niin särppimiä leivän päälle. Voi mussukat, on tyhjä olo täällä!
Joo ja mun luo saa tulla kans. Kunhan taas saan itseni hilattua Tampereelle.
Lähetä kommentti