Kaikenlaista, hei! Aika on laukannut siihen rytmiin, että kesälinnut tsirputtavat ikkunani takana ja kengänpohjat ovat kuluneet hiljalleen puhki töissä. Saatan jo viikon kuluttua hengailla avovaimona. Todennäköisimmin toteutan tätä roolia mitä asiaankuuluvammin: paskaista uutta kotia vähitellen kloriitilla kunnollisemmaksi hinkkaillen. Pitäis jotain ikkunoitakin kai pestä, huh huh. Leivon pullaa sit syyskuussa. (Tosin P otti kovin elegantisti haaveeni leipoa tuleva pakastin täyteen. "Et muuten varmaan leivo.")
Kevät alkaa olla kasassa. Pedaopinnoista uupuu enää yksi vaivainen tenttikorvaava scheissepaperi, sitten se on siinä: (melkein) pätevyys. Repäisin viimeiset harkkatuntini samana päivänä sekä eräänä toisena vapaapäivänäni loput roikkuneet suoritteet kasaan ja palautin vuoden ajan repunpohjaa lingonneet lippulappuset. Katharsis jäi tulematta, mutta se kuulunee vuoden raskaan luonteen huomioon ottaen asiaan. Haen iloa viime viikolla poliisin huutokaupasta ostamastani Matkattaresta. Kaunokainen on ryhdikäs, sammaleenvihreä ja höyhenenkevyt ajaa. Edellinen ratsuni koki loppunsa tänään heittäytyessään naapuritalon roskalavalle. Raukka sai palvella syksyllä norssikyytinä vielä senkin jälkeen, kun vaihteet ja lopulta myös jarrut olivat rikkoutuneet. (En ymmärrä fiksi-pellejä. Jarrut on pyörässä... kivat?) Taloyhtiöni ystävällisesti pyörätelineen päälle viime talvena kippaama noin kolmen tonnin lumikasa ei jännästi ollut korjannut mankelia käyttökuntoon. Nuku hyvin, kresentti-Keke.
Meininki on nykysellään oikein oivaa, vaikka verikokeesta toiseen täytyy elelläkin. Sormeni syyhyävät jo maallista katoavaisuutta pakkaamaan, mutta onneksi olis luukussa vielä yhdet geggerit ennen sitä. Luvassa on boolia, boolia ja boolia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti