Tää arki ei oikein suju. Työjunat (kaikki neljä) myöhässä, liian monta duunipäivää putkeen, paukkuva verenpaine, pitkät ateriavälit (ja paskaa lautasella), yhä saastaiset ikkunat, siivoton parveke, vittumainen helle, PASKA palkka, erääntyvät laskut, todellakin tyhjä tili, pesukoneessa jauhejäämiin sotkeentuvat pyykit ja lipputiskillä lastensa iät pokkana valehtelevat vanhemmat (miettisivät edes millaista esimerkkiä näyttävät, saatana!). Väsyttää.
Arki ei jännästi maistu juhannuksen perään. Kuten Sukelle rantakalliolla virkoinkin, oli mökillä kovin ihanan irtonainen olo. Viileä järvivesi pesi murheet - ja mitä ei pessyt, sen vei puolalainen vuoristoviina mennessään. Paistaessamme nuotiolla lettuja viimeisenä iltana nousi järven päälle painava sumu, ja hetkisen kuvittelin karhun ääriviivat vastarannan tiheään metsikköön. Maanantaina ajan taas Lappiin.
Kesäkuu on miltei ohitse. Tähän saakka kesän tuloa ei ole huomannut kuin nopeammin niheentyvistä vaatteista - samanlainen suorituksen suosikkimaku vaivaa jokaista päivää kuin koko viimeisen pedavuodenkin. Työputkista yrittää vain selviytyä, olla mokailematta turhan grandesti ja välttää nukahtamista työjunaan. Vapaina haluaisin vain nukkua, jäädä, unohtua. Ei onnistu.
Väsyttää. Hirvittävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti