Maanantain vastaisena yönä unelmoin sisäköstä

Päivät seuraavat toisiaan, näemmä. Kylmenee. Pidän siitä. Olinkin jo ikävöinyt kaulaliinojani. Hansikkaitani. Neuleitani.

Syksyntuoksuisen työviikonlopun perään aloitin arkirupeamani massiivisella kylpyhuoneen ja keittiön jynssäämisellä. Kelpasi sen päälle nauttia aamukahvia ja pari jaksoa Frasieria. P häipyi studiolle, minä sohvan ja Hesarin uumeniin. Laiskottaa. Jännä.

Gradusta, tenteistä ja elämämölöstä yleensä on vaikeaa saada otetta. Tuntuu tahmealta motivoida itseään, kun tietää olevansa koko lokakuun sairaslomalla ja kyvytön opintoihin, työntekoon ja liikkumiseen. Kaipa sitä pitäisi sitten loogisesti saada asioita aikaan oikein höyryämällä vielä syyskuun puolella, mutta ei. Puhti katosi jonnekin. Mieluiten makaisin peiton alla kissa kainalossa ja nukkuisin. Nukkuisin ja nukkuisin. Tosin tää perseen levittäminen säkkituolissa ei ole siitä kovinkaan kaukana.

Karvanaama nukkuu selällään tuolissaan (kyllä, mirrillä on oma tuoli) ja mun pitäis lukea perjantain tenttiin. TYLSÄÄ. Näin viime yönä ensin unta ristikontäyttämisestä ja sen perään siitä, kuinka sain kotitalousvähennystä. Ei käryäkään mistä. EI SIIS YHTÄÄN TYLS - - -