Markkinapäivinä paistoi aurinko. Metrilaku oli halpaa kuin saippua, joka puolestaan oli halpaa kuin peruna, joka oli hyvää. Kamerat puolestaan olivat arvokkaita esineitä, ja niitä opeteltiin kunnolla käyttämään ennen kuin laukaisinta painettiin. Ei tullut valokuvausliikkeen tiskillä yllätyksiä. Niitä ei myöskään koettu ruoan äärellä, sillä yleisesti tiedettiin, että syömällä kulutustaan vähemmän ihminen laihtuu. Ajatukselle sähköisestä ravintolaskurista oltaisiin hymähdetty - turhia sellaiset, ja tuskin tännepäin Pohjolaa koskaan tulevatkaan, kuten Koillismaalla kuulemma kauppa-autossa Ameriikassa keksityille viivakoodeillekin viisi vuosikymmentä sitten hymistiin. Tyytyväisempää hyminää matontamppaustelineillä saivat aikaan tehopuhdistusuutuudet, joissa haisi rehti ammoniakki. Ei koivuntuoksulla tullut puhdasta. Säännöllisesti käski Kotiliesi pyyhkimään pölyt tai kansakunnan laadullinen taso notkahtaisi. Huonekasveista pidettiin huolta. Tutkinnot valmistuivat ajallaan. Ei murehdittu opinnäytteen kysymyksenasetteluja yökaupalla. Öisin nukuttiin, että jaksettiin aamuyöllä nousta sorvin ääreen. Kovasti tehtiin töitä, eikä lainarahalla tavaroita osteltu. Varsinkaan ei nostettu opintoihin meinattuja lainaeriä juhannuksen ilonpito mielessä.
Anniskeluravintolassa istuttiin ryhdikkäästi, eikä seinänaapuri koonnut pallogrilliään rappukäytävässä kolmelta yöllä. Vielä vähemmän oli naimattomalla nuorella naisella aikaa katsella tällaista toimintaa ovisilmästä.
2 kommenttia:
Kyllä oli perunasta mukisijoitakin, mutta ne pistettiin ruotuun. Eikä ollut ovisilmiä ennen, vaan ikkunanraosta kurkittiin naapuritorpan menoa. Onneksi ennen oli ennen ja nyt on nyt, ja ennen tukanlähtöä saa vähän rillutella. Varsinkin juhannuksena.
http://www.youtube.com/watch?v=woboX1avQqY
Onneksi nykyisin - kun maailma on huonosti - ei juorupeileille ole juuri tarvetta. Monestakin syystä.
Repomiehen kanssa olen kahvista samaa mieltä. Kaikki paitsi pannukahvi on paskaa!
Lähetä kommentti