Mahtikesä!
1. Lämpöä, kavereita, olusta ja oleskelua riitti, niskassa painaneista duuneista huolimatta. Päivän mittaan hornankattilaksi lämmenneestä kämpästä tuli miltei aina mahdollisuuden tullen karattua istuksimaan kylille - joko omaan pahaseen tai toisiin kaupunkeihin.
2. Valmistuminen kesäkuussa. Ai että mitä nannaa! Sano mua maisteriks!
3. Vanha kesäduuni. Huonon palkan, huonojen työehtojen ja pitkän työmatkan vastapainoksi itse homma oli sisällöltään edelleen mielekästä ja työtoverit sekä esimiehistö mirhamia. Kesäkuussa en tehnyt kuin pari tavallisempaa työvuoroa, kun olin enemmän tai vähemmän vetovastuussa lastentoiminnasta. Päivät olivat pitkiä, mutta mielenkiintoisia. Keski- ja loppukesällä selvisin stressistä tyydyttävästi (huolimati siitä, että entiseen verrattuna joud... sain käyttää esimerkiksi ruotsia hommassani noin satakertaisesti enemmän kuin ennen). Win!
4. Työ vaatii huvit. Varsinaisiakin juhlia puisto-osastoilla istuksimisen lisäksi oli niitäkin riittämiin: aikuisten synttäreitä, lastensynttäreitä, omat ja P:n yhteisvalmistujaiset, sadonkorjuujuhlaa ja yhdet häät.
5. Valo. Viime talvi oli elämäni pisin ja pimein. Kynnän keväisin usein syvälläkin masiksen suoturpeissa, mutta viime kesän tosissaan alettua tuntui todellakin siltä kuin olisin noussut haudasta. Maailmassa olikin taas värejä ja ääniä. Pääsi ihan tuossa unohtumaan.
Grumpy-kesä!
1. Tukka putkella mentiin. Olin hela tiden joko menossa töihin, töissä tai tulossa töistä. Vapaapäivinä joko makasin säkkituolissa välikuolemaa tehden tai hoidin pakollisia velvoitteita himaan. Tai siltä ainakin tuntui, vaikka ehdin kuitenkin lojua ties missä siideriä kitusiini imien. Asenne ratkaisee?
2. Kela-sekoilut. Opintotuen loputtua viime vuoden puolella kesken olin oikeutettu yleiseen asumistukeen. Kevät rullasi mukavasti ja tuen turvin oli viime kädessä mahdollista saada gradu puskettua hikihuokosista ulos. Ongelmat alkoivatkin heti, kun taloutemme molemmat opiskelijat valmistuivat. Muutuimme yhdeksi ruokakunnaksi, mikä sekoitti viraston pasmat täysin. Kun menin määräaikaisesti töihin ja P jäi työttömäksi odottelemaan päätöstä ansiosidonnaisestaan, elimme palkallani eli lähinnä pyhällä hengellä sekä (päin helvettiä) tarkistetulla asumistuella. Kesällä ei ollut ainoatakaan päivää, jolloin en olisi joko murehtinut tukiasiaa tai joutunut selvittelemään sitä. Tilanne on näin kesän päätyttyä se, että huolimatta huolellisuudestani ja siitä, että olen hoitanut ja ilmoittanut asiamme juuri niin kuin pitää, on huomattava summa menossa takaisinperintään. Meillä ei ole millä maksaa. Tämä kesä opetti minulle, mitä byrokratiaa vastaan tappeleminen voi olla. Lievästi sanottuna vituttaa.
3. Töissä tallailu yhdistettynä rahattomuuteen piti huolen siitä, ettei pidempiä reissuja tehty. En edelliskesien tyyliin päässyt nytkään käymään pohjoisessa, mikä raastaa sieluani.
4. Töiden tekemisen päälle harrastin laaja-alaista työnhakua. Koko ajan. Hain jokaikistä paikkaa ja virkaa mitä kehtasin ajatuksenani se, etten tahdo työkkärin tiskille. Turhaan.
5. Huolehdin, harmittelin ja surin ihan liikaa. Vähemmälläkin pärjäisi, kun näemmä hommat asiallisesti hoitamalla ja niistä terveessä määrin piittaamalla sujuvat ne ihan yhtä hyvin. Stressaamisen vähentämisen harjoittelu jäi siis vähiin. Kuten usein on ennenkin käynyt.
Jos paan summaten: viime kesä oli sekä aallonharjaa että sen pohjaa. Ei hyvä eikä huono, vaan molempia. Ensi kesästä ei ole mitään käryä, mutta jos jotain voin toivoa niin vähemmän ikävää, enemmän sihisevää.
Lukijani: pim, olet haastettu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti