Noin kolmasosa tavaroista on pakattu. Kummallisesti nuo lootat loppuvat saman tien kesken, vaikka eihän mulla/meillä nyt sitä tavaraa niin paljon ole. Sonnanmarjat! Huolimatta kolmesta viime aikojen kirpparikierroksesta ja tavarainraakkaamisesta irtoryönää pyörii nurkissa tuskastuttavassa määrin. Iholle huokuvan kylmän hien määrä tässä vain kasvaa kasvamistaan, sillä kantoapua tulee olemaan niukalti ja uusi koto (tottakai) hissittömässä talossa. Ei ole ensimmäinen kerta, kun tosissani pohdin muun muassa astioiden ja kirjallisuuden omistamisen mielekkyyttä. Pakkasin jo viime viikolla kaikki keittiötavarat, jotka eivät ole kovassa käytössä. Pelkästään ne veivät tilaa kolmen banaanilaatikollisen verran. KOLMEN. En ehkä kestä. Lisäksi sitten viime muuton on talouteemme kotiutunut kaikenlaista - sohva, painava täyspuinen ruokapöytä tuoleineen, työpöytä, toinen ruokapöytä, parvekekalusteet, pesukone - jotka tulee raahata tai itkeä ja raahata uuteen kortteeriin. (Muuton jälkeen saattaa hapan maistua.)
Seuraavaksi on luvassa kupponen kahvia ja KAS VAIN, PAKKAAMISTA.
Mahtavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti