Mökki, sauna, seuraa, olutta, sienimetsä. *****/*****.
Viidettä tähteä ei ryövää edes paluumatkan tyylikäs ojaanajo. Spagettiwesternin tunnusvihellyksen ulistessa kannettavasta autoblästeristä tempaisi täpötäyden pikkufiestan kuski aavistuksen vauhdikkaasti mökkitien jyrkkään alamäkeen ja sen jälkeiseen mutkaan. Onneksi oli turvavyöt kiinni ja itselläni takapenkin syliterrieri tiukassa valjasotteessa. Toimiessani edelleen turvallisesti koiranpitelijänä johti työntämis- ja kaasunantamisoperaatio siihen, että takavetoinen ritsa tönötti ojassa toinen takapyörä tukevasti ilmassa. Tähän kohtaan oli mökkinaapurin apuuntulo erittäin tervetullut. Miekkonen kävi hakemassa autonsa ja hinausköyden, eikä kiskomisen perään huolinut korvausta vaivoistaan - kertoi vain tulleensa itsekin aikoinaan hyväsydämisesti autetuksi. Loppumatka kotio hurruuteltiinkin hipihiljempaa.
Vauhdikasta on ollut myös asuntorintamalla. Pöydällä nimittäin killittää paperi, jonka mukaan muutamme marraskuussa uuteen kortteeriin. Kämppä on entistä kalliimpi, mutta myös neliöiltään isompi, siistimmässä kunnossa sekä mukavalla paikalla. Sen verran sivuun tosin loikataan, että postinumero vaihtuu. Siinäpä ehkä suurin miinus.
2 kommenttia:
Jätit niin asiantuntevan ja hyvän kommentin minulle karhujen kohtelusta keskiajalla, että piti ihan tulla kurkkaamaan tänne.
Minä olen onneksi vain kerran ajanut ojaan, mutta sekin oli pelkästään hupaisa tapahtuma ja kukaan ei onneksi loukkaantunut.
Oi, kiitoksia kovasti! Lähinnä muistelin kommentissa mainitsemani Hannele Klemettilän aatoksia aiheesta. Eläinten historiasta kiinnostuneelle suosittelen kovasti hänen uudehkoa teostaan Federigon haukka.
Meillekään ei ojaanajossa käynyt mitään kummempaa, onneksi! Ainoat vähäiset vauriot tulivat sieluun.
Lähetä kommentti