Syys saa. Todella.
Avoimen yliopiston opintojen ensimmäinen kurssi alkoi. Kaulahuivi ja sadeviitta lähtevät yhä useammin eteisestä matkaan. Sarjisfestarit tulivat ja menivät (ja niin meni viheltäen säästöjäkin, hoh!). Kissanpentu kasvaa, riehuu, syö, riehuu, nukkuu ja riehuu. Painii pappakissan kanssa korvat luimussa ja tulee jo aamuisin luontevasti herättämään (eli lojumaan löysästi jalkojen päälle). Natustaa silmän välttäessä kengännauhoja, tuijottaa luonto-ohjelman sukeltelevaa saukkoa ja syöksyy suinpäin keittiönnurkan kuivakaappiin vaikka kuinka hiljaa sen koittaisi avata. Vastaa jo kissittelyyn ja omaan nimeensä. Kiiruhtaa jännittävästä unesta herättyään ison kissan karvaiseen kainaloon turvaan, nukahtaa uudestaan.
Kehräävät sirkuttajat tuovat päiviin paljon iloa. Sitä kaipaakin, kun työttömyys ja sen mukana tuleva toimettomuus ahdistavat. Jos työttömyys on jotain minulle opettanut niin sen, että olen - miltei täysin päinvastoin kuin mitä olen ajatellut! - hyvin työorientoitunut ihminen. Ansiosidonnaisella eläminen ärsyttää ja turhauttaa, jopa lamaannuttaa. Samanlaisina toistuvissa, päämäärättömissä päivissä toljotellessa menee aika ja järki. Erityisen hermoja jäytäväksi tämän lojumien tekee se, että erään kiintoisan työpaikan saaminen oli parisen viikkoa sitten ärsyttävän lähellä. Eipä se kakkoseksi jääminen hyvältä tunnu. Pelkkää eikiitosta on tullut muualtakin. Ärsyttää, turhauttaa, lamaannuttaa. (Kohta varmaan tartun Donnerin Mammuttiin, hemmetti!)
Olen hyvin tyytyväinen tähän päivään. Olin jo sammaloitua koneen ääreen, kun kuuntelinkin aamupäivästä Evan ja Manun rallin Cinnamon Hearts, iskin vaatteet niskaan ja lähdin paikallisen halpahallin loppuunmyyntiin. Ostin kasan järkevää tavaraa - sukkahousuja, yöpaidan, lohduttavan pehmeäkankaisen topin - muassaan kerrankin vyötäröltä oikeankokoiset farkut. Pyöräilin saman tien äitini ompelukoneen äärelle ja lyhensin housut oikeaan mittaan. Kotiin päästyäni söin salaatin, join kahvit, hekottelin valkoista hännänpäätään jahtaavalle pennulle ja sutaisin verkkokurssin FINLEX:in laulattamistehtävän kerralla loppuun. Katsoin kolmet uutiset sekä Ajankohtaisen kakkosen ja lakkasin kynnet. Yöpöydällä odottaa murenevaselkäinen A Feast for Crows, jonka hovikuohuihin, raudantuoksuun ja syviin seisoviin vesiin voin taas paeta.
Surettaa, kun kaikessa on kovin apea pohjavire, kun on jo pimeää. Sataa minun ikkunani alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti