Kyä nyt on kuulkaa ahkeraa. Heräsin näin lauantaiaamun ratoksi samaan aikaan töihinsä rientäneen puolisoni kanssa, ja kappas vaan kun on ennen kymmentä jo suihkuverho sekä noin puoli vuotta pyykkisäkin pohjaa kiehnänneet hienopesupyykit pestynä, kissat läkähdyksiin asti laaserilla leikittettyinä ja, noh, kahdet kahvit juotuna. Päivän askareiden lista (kesävaatteet varastoon [ ] lue tenttiin [ ] käy äiteen luona [ ] ) kellistelee pöydällä.
Ei muuten kuulostanutkaan ihan niin ahkeralta kuin mitä ajattelin.
Edelleen päivät valuvat ohitse ilman järjellistä päämäärää. Eilisen jännittävin hetki taisi olla se, kun astuin lämpimään kissanoksennukseen (raakaa silakkaa). Pahinta tässä melankolian ojanpohjassa on miltei täydellinen merkityksettömyyden tunne. Naamalleni on jumahtanut ns. Silvennoisen Heikki -ilme, joka ei väisty, vaikka miten olis kaunis ruska. Koetan lääkitä tätä oloa ulkoilemalla ja jakamalla pienet tekemiseni mahdollisimman monelle eri päivälle, mutta eih helvetti miten syö toimettomuus naista. Tylsyys on asettunut sieluun sellaisella väkevyydellä, ettei edes mieluisin tekeminen ota maistuakseen. Ajoittain kirjojen lukeminenkin tuntuu ylivoimaiselta! (Tämä on varma merkki siitä, ettei mikään huvita.) Siis kirjojen! Lukeminen!!
Onneksi pitää edes ajoittain olla jossakin. Tällä viikolla vierailin Helsingissä kahteenkin otteeseen opintokäynneillä - ensin kävin tutustumassa lastensuojelulaitokseen ja sen perään osallistuin toiminnalliseen erilaisen oppimisen päivään (istumalla luennoilla ja hakemalla ne näytteilleasettajien heijastimet-esitteet-karkit). Auskukaveriin törmääminen ja lounaalla juoruaminen piristivät kummasti. Käytin myös hyväkseni isonkirkon reissun ja läträsin luentojen perään lompakollani mukaani talven tulon kunniaksi t-paidan, männä vuonna katsotun Ateneum-näyttelyn kunniaksi julkaisun sekä ihan vaan ajankulun kunniaksi ja siksi kun se nyt on mahdollista, halleluja, Hesarin Kuukausiliitteen. Ihan Sanomatalosta kävin ostamassa. Siellä oli pääkallonpaikan tuoksu, tai ainakin pääkallon. Radio Rockin korvaryönä seurasi kaikkialle.
Näin loppuviikosta onkin rahapörssini täynnä kuitteja ja sukat pyykissä. Kämpän lattiat lainehtivat leluja (kenkälaatikko, vessapaperirullan hylsy, voimapaperiarkki, pölyä, sukka). Kahvi on lopussa. Silmässäni on edelleen syylä.
Jospa sitä menis takaisin nukkumaan [ ].
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti