Mitä jäi kesästä mieleen? No isot muhevat sadesäästä täyteläistyneet mansikat, yleinen kalseus ja kesäkuun päivät, jolloin kämpässä piti joko hiihdellä villasukissa tai palella. Loputtomat työhakemukset, lohduttomat valintapäätökset. Kypsän nektariinin tuoksu. Moneen kertaan pakatut kassikat ja nyssäkät. Ensimmäinen istahdus kehäradan junaan. Friedrichshainin vapaana kulkevat koirat. Kahdet häät - yhdet poikkikultturiset ja ihanat, toiset salaiset ja ihanat. Mökkisaarireissu. Rantakalliolla istuttu, kuulas, tyytyväinen yö, jonka kuu valaisi ja kuohuviini kruunasi. Mustikanmustat sormet. Autossa hoilotetut madafakin darrat. Kaverit, tuttavat ja ystävät.
Muuttolaatikot. Tavaran myyminen, lahjoittaminen ja kierrättäminen. Takapenkin kaksi moottoritiestä panikoivaa koppakissaa, peruutuspeilistä näkyvät karttapallo ja huonekasvit. Uusi avain, uusi osoite, uudet hoodit. Muutimme Helsinkiin.
Suunnatessani oluselle viime viikolla ja noustessani Sörnäisissä ylös metron portaita tulvahti kasvoilleni tuttu tuoksu. Lämpöä, vanhaa virtsaa, asvalttia, pakokaasua, ratikanraiteen terästä. Ja kahvipaahtimo. Rikas, kylläinen, paahtunut kahvinpavun tuoksu. Kyllä, kyllä. Minä olen tullut kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti