Talviunille, pliis

Eilinen meni omaa pärstää Hesarissa ja Hbl:ssä pällistellessä sekä kipeytyneestä polvesta kärsiessä. Tänään on tiistai eikä mikään oikein huvittaisi, vähiten luennolle meno sekä tenttiin lukeminen. Oli tarpeeksi vaikeaa kammeta ajoissa sängystä ylös - ja totta kai väärällä jalalla.

Vierailin kompleksissa, jonka joka toisella seinällä juliste huusi SAIRAALASSAMME ESIINTYY RIPULI-OKSENNUSTAUTIA. Itse lääkäri oli mukava, totesi että mulla on sellainen vamma molemmissa polvissa, että ne nesteytyy ja kipeytyy rasituksesta (eli mistä vaan) eikä sitä oikein voi hoitaa. Jalkoja ja niveliä särkiessä alkaa todellakin ymmärtää sitä porvoolaista sarjakuvapiirtäjää, joka itse tahtoi jalkansa amputoitavan.
Ensi verikokeissa katsotaan, onko mulla reuma.

Sairastun uusiin tauteihin noin kolmen vuoden välein. Siihen näköjään tottuu.

Sunnuntai

Tajuttomasti on materia vaihtunut materiaan - kävin Hakaniemen markkinoilla ostamassa muun muassa vähän divarikirjoja sekä vesirinkeleitä, ja sitten piipahdin Kauppatorilla Silakkamarkkinoilla (joo joo hei), kun äiti käski vegaanitytärtään ostamaan silakkasäilykkeitä tai perintöä ei tipu. Meinasin kostoksi ostaa jotain uskomatonta tuubaa, mutta mieli muuttui, kun hintoja katseli. Hohhoh. Yllättävää markkinoilla tosin oli, upeiden purjelaivojen lisäksi, viihdyttäjäpuoli. Kauppatorilla kaikui suomalainen reggae! Kuvasin jammailevia sveitsiläisturisteja sekä lapsia, joita ei saanut lavan edestä pois rytmejä kuuntelemasta. Pisteet silakkaihmisille avoimuudesta, vaikken enää niin kyseisestä musiikkilajista välitäkään.

Yllättävä ei sitten ollut vastaus, jonka sain ratikassa pyydettyäni nätisti päästä kantamuksineni istumaan ikkunapaikalle haarat levällään istuvan ääliön ohi. Meinasin huutaa sille sairastavani syöpää ja olevani raskaana raiskauksen seurauksena ja kärsiväni spontaaneihin väkivallantekoihin pakottavasta taudista, mutten sitten viitsinyt - pelkäsin ehkä loukkaavani jotakuta ratikassa jolla oikeasti on syöpä tai joka on joutunut kokemaan raiskauksen. Herkuttelin vain mielessäni leikkaavani kyseisen miehen sukupuolielimet irti ja laittavani ne tehosekoittimeen pyörimään, tunneiksi.

Keräilin äsken kynttilöitä kasaan Anna Politkovskajan muistohetkeä varten. Unohdin lahjakkaasti ruokakauppojen olevan näin sunnuntaisin kiinni, joten pakko on pärjätä tuikuilla. Sopivasti nousin etelärannassa väärään kolmoseen, joten tuli nähtyä Venäjän suurlähetystö ennen h-hetkeä. Jostain syystä Tehtaankadun ympäristö ei allekirjoittaneelle ole koskaan tullut tutuksi.

Jos sitä sitten tiskais. On tehosekoitin aika hurjassa kunnossa.

Radio Hellsinki

Pyykinhaun jälkeen kipitin lounaalle Istambuliin, ja nautin suosikkiani, falafelin riisillä. Tämän jälkeen minä ja viehättävä seuralaiseni siirryimme kumoamaan valkoviiniä Prankkariin ja eikun luennoille omiin suuntiimme.
Luennon pitikin se Richard Geren näköinen tyyppi, joka kaiken lisäksi on syntyperäinen yhdysvaltalainen ja jolla on melko leveä aksentti. Kiitos viime aikaisten KappAhlin mainosten en kyennyt ajattelemaan muuta kuin seksiä Richard Geren kanssa, vaikka oikeasti olisi pitänyt pohtia valtion olemusta yhteiskunnallisena suhteena.
Kesken sensuellin luennon kirjoitin vieressäni istuneelle, ystäväni kämppäkaverille viestin "Mietinkin et miks mulla on näin hassu olo, MÄHÄN OLEN KÄNNISSÄ." Luonnollisesti luennon jälkeen nousin Aleksilla väärään ratikkaan ja löysin itseni Katajanokalta.
Kävin kaupassa ympyrätalon S-Marketissa ja nousin Siltasaarenkatua ylös muutama kilo vessapaperia niskassani. Ompun vakkarideekut nauroivat - yleensä ne nauraa joka toinen aamu kello kymmenen sille, miten kehtaan pitää hametta kun mulla on niin läskit sääret.
Hetkeä myöhemmin nousin jälleen, vietyäni vessapaperin oikeaan paikkaan eli vessaani, jälleen mäkeä ylös kohti Kallion kirkkoa. Näin miehen, joka riisuu housujaan ja sopivasti ollessani kohdalla onnistuukin siinä.
Kahden nelostuopin jälkeen oli aika lähteä katsomaan Sopranosia. Paikalla, jossa aiemmin näin vastustamattoman uroksen riisuvan alaraajasuojiaan, näin tummansiniset kalsarit.
Rappuni ovella herra Ylppö puhuu puhelimeensa.

Puhumattakaan siitä mitä Sopranosissa tapahtu!

Radio Helsinki

Kulutin eilen tajuttomasti rahaa. Hahaa! Pankkitilini on muuten aivan tavallinen tili, mutta sillä on yksi kummallinen piirre: rahaa menee aina enemmän ulos kuin tulee sisään.

Boustaan ostoksillani:

luomu-täysjyväspagettia
valkosipulitofuttia
intiaanisuklaata
misokeittoa
reilun kaupan luomu-culturakahvia
reilun kaupan metsämarjateetä
pellavansiemeniä, luomu-cashewpähkinöitä, auringonkukansiemeniä
iso muhkea ruislimppu torilta
kilo tomaatteja torilta
kilo suomalaisia omenoita torilta
Image (virhe)

Piti mennä tänään töihin, muttei niitä sitten ollutkaan. Eli tähän mennessä olen onnistunut vain pikkusiivoamaan ja pesemään koneellisen pyykkiä, kuuntelemaan radiota, hengaamaan feisbuukissa sekä maksamaan pari laskua.

Aiemmin lähielämässäni olen osallistunut näytelmän ensi-iltabileisiin, nukahtanut siellä olohuoneen sohvalle nautittuani Pietarista tuotua vodkaa ja tehnyt seitsemänvuotiaan veljentyttöni kanssa vegaanisafkaa krapulassa. Olen myös juonut viskiä vanhempieni sekä kemijärveläisen Pertin seurassa ja kuunnellut väittelyä siitä, kuinka vanha eräs Posiolla sijaitseva vanha hyyskä on.

Nyt hakemaan pyykkejä tuvasta ja syömään ulkona.
Täytyyhän pankkitilin erikoisuutta vaalia.

CATCH THE BALL - if you drop the ball you will lose your job and your wife will leave and take the kids

Hippeli hei.

Puolitoista tuntia sitten hassasin 7,50 euroa syömällä migreenilääkkeen. Sitten hassasin kallisarvoisia kolikoita menemällä tokkuraisena Alepaan ja ostamalla juttuja, joita en oikeasti tarvitse, kuten limsaa, vesimelonin ja kaakaojauhetta. Päänsärky ei hävinnyt minnekään edes Pepsin (!) voimalla, siihen auttoi vain vaaka-asento ja kunnon annos Grissomia.

Sekin kärsi migreenistä.

Aiemmin tänään hassailin keskustassa ja heittelin roposia Kirjatorin (kuubalaisia nykynovelleja, Kafkan rakastetun elämäkerta ja lahjakirja äidille à 2 euroa, vitsi oon sivistyny) ja Kiasma-kaupan (ja kultturelli kans, hei!) suuntaan.

Olen viime aikoina koukuttunut seuraaviin asioihin: muroihin (tekosyynä se, että ilman muroja en joisi tarpeeksi soijamaitoa), Top Gear (...) sekä villasukat. Kämppä on älyttömän kylmä (FLASHBACKS! FLASHBACKS!), patteri haalea, makuupussi Made in Taiwan ja minä öisin yksinäinen ja vapaa olemaan niin epäseksikäs kuin haluan. Jos mut nähtäis nukkumiskuteissani kadulla, joku veis mut säälistä MTV:n pimpattavaksi.

Oooo, Xzibit....

Eka palkkakuitti tuli. Olisko liikaa vaadittu jos sen loppusumma olis ees vähän suurempi kuin Sierra Leonen bruttokansantuote? Se on kuitenkin melko köyhä maa. A'miin pliiz!

Oikeesti, oon palkkakuopassa Kiinan puolella maapalloa.


Juttuja joita haluaisin:

lisää Teeman valkoisia syviä lautasia
lisää sarjakuva-albumeja
yhdet pitkät housut talveksi (en omista just nyt)
KENGÄT (...oon luultavasti pilannut jalkani tennareilla, siihen malliin sattuu)
motivaatiota lukea tenttikirjat
näkemystä, onko normaalia tottua arkipäivien yksinäisyyteen näin nopeasti (tai siis siihen, että ainoa ihminen jolle esimerkiksi tänään jotain kasvokkain sanoin oli se Alepan kassa)
HIEROJAN (mut en sitä joka oli kivijalan hierontaliikkeessä neljännellä linjalla, koska sillä ei ollut paitaa päällä)

Nyt koetan saada pallon kiinni.

summarum

"Kuinka kuvailisit antoisaa kesätyötäsi taiteen ja kulttuurin parissa?"

20.09.07 16:02 jeepau: 10! Oli niin paska palkka et piti kostaa se jatkuvalla humalatilalla. "Lapshet, täshä on taideta,"

Luojan kiitos on syksy.
Ja mä aion herätä vasta keväällä.

6 min.

Nopea päivitys ennen luennon alkua, sillä nettini ei ole vielä saapunut postiluukkuuni.

Meitsi on nyt oikeesti kakskytvee. Painoin mieleeni hetken metrosta matkalla Hakaniemestä rautatieasemalle, jotta muistaisin missä olin kun lapsuus loppui.
Olin krapulassa, suussa Venäjältä tuodun vodkan jälkimaku. Kannoin liian monta kiloa tavaraa selässäni ja katsoin turpeaa hahmoa metron oven heijastuksessa. Pissa haisi.

Oli muuten vika kerta kun täytän kaksikymmentä.










Vodkaa on vielä, saa tulla juomaan!