Pyykinhaun jälkeen kipitin lounaalle Istambuliin, ja nautin suosikkiani, falafelin riisillä. Tämän jälkeen minä ja viehättävä seuralaiseni siirryimme kumoamaan valkoviiniä Prankkariin ja eikun luennoille omiin suuntiimme.
Luennon pitikin se Richard Geren näköinen tyyppi, joka kaiken lisäksi on syntyperäinen yhdysvaltalainen ja jolla on melko leveä aksentti. Kiitos viime aikaisten KappAhlin mainosten en kyennyt ajattelemaan muuta kuin seksiä Richard Geren kanssa, vaikka oikeasti olisi pitänyt pohtia valtion olemusta yhteiskunnallisena suhteena.
Kesken sensuellin luennon kirjoitin vieressäni istuneelle, ystäväni kämppäkaverille viestin "Mietinkin et miks mulla on näin hassu olo, MÄHÄN OLEN KÄNNISSÄ." Luonnollisesti luennon jälkeen nousin Aleksilla väärään ratikkaan ja löysin itseni Katajanokalta.
Kävin kaupassa ympyrätalon S-Marketissa ja nousin Siltasaarenkatua ylös muutama kilo vessapaperia niskassani. Ompun vakkarideekut nauroivat - yleensä ne nauraa joka toinen aamu kello kymmenen sille, miten kehtaan pitää hametta kun mulla on niin läskit sääret.
Hetkeä myöhemmin nousin jälleen, vietyäni vessapaperin oikeaan paikkaan eli vessaani, jälleen mäkeä ylös kohti Kallion kirkkoa. Näin miehen, joka riisuu housujaan ja sopivasti ollessani kohdalla onnistuukin siinä.
Kahden nelostuopin jälkeen oli aika lähteä katsomaan Sopranosia. Paikalla, jossa aiemmin näin vastustamattoman uroksen riisuvan alaraajasuojiaan, näin tummansiniset kalsarit.
Rappuni ovella herra Ylppö puhuu puhelimeensa.
Puhumattakaan siitä mitä Sopranosissa tapahtu!
2 kommenttia:
Vitsi siellä Helsingissä kaikki on niin suurta ja jännää! Täällä Pirkanmaalla on vain oksentavia hippejä portaissa ja täysissä pukeissa olevia deekuja Keskustorilla. Ne huutelee kyllä aika kovaa.
Hui miten hurmaavaa.
Ja tuntuu että siellä tosiaan tapahtuu enemmän kuin täällä. Joku on joskus sanonut, että Tampere on 300 000 ihmisen Vammala.
Herra Ylppö asui ennen naapurissani. Tai ok, viereisessä kerrostalossa.
Lähetä kommentti