Maanantai. Ai että.
Junalla Tampereelle maailmanhistorian tenttiin. Soitto sairaalasta, confuziooni. Perillä teen loppuun elämäkerrat ja rukoilen Juppiteria, et pääsisin sillä paskanmussutuksella ja vähäisellä sivumäärällä läpi. Lähtiessäni viime minuutilla tenttiin huomaan, etten ole ehtinyt soittaa Hesariin peruakseni tilausta enkä sairaalaan uusiakseni reseptejä. Kipaisen tenttiin, jonka neljä kysymystä aiheuttavat puolen tunnin lamaannuksen ennen kuin tartun itseäni niska-perse -otteella niskasta ja perseestä, ja lähtiessäni sieltä sanoo äidin ääni puhelimessa, että jossain on joku tulipalo. Tampereelta ei pääse junalla pois. Juoksen autiolle asemalle, jolta junani lähtee onneksi vaikeuksia vailla.
Ennen Lempäälää juna hiljentää. Edellä ajavalla pendolinolla on teknisiä ongelmia, ja se pitää päästää peruuttamaan takaisin Tampereelle. Peruutamme muutaman kilometrin edelliselle vaihteelle, ja jatkamme sitten matkaa, mateluvauhtia.
Juuri ennen Lempäälää vilkaisen ulos, ja näen seitsemän kehässä seisovaa palomiestä keskellään runnoutunut miehenruumis, pää irti vartalosta.
Hämeenlinnan jälkeen kuulutus kertoo, että lähijuna Lahteen odottaa nyt yli kaksikymmentä minuuttia myöhässä olevan junamme matkustajia, mutta H-juna Helsinkiin ei.
Tämäkin juna on myöhässä. Odotan yli puoli tuntia Riihimäen asemarakennuksessa seuraavaa junaa humalaisen, housuihinsa kusseen miehen ahdisteltavana.
Menen ulos laiturille. Alkaa sataa.
Muuten viikko on ollut ihan jees.
Raisun keikan veti mies täällä tänään. Hikoili enemmän kuin Jeesus eikä basisti hymyillyt.
Mut pitäähän Risto kokea ilman korvatulppia.
Sain tentistäkin vitosen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti