Töissä. Laitoin ensi kertaa vuosiin korkokengät jalkaan kesän kunniaksi, suhtautumiseni kopisteluun on jossain ylpeyden ja häpeilyn rajamailla.
Onnistuin alkajaisiksi rikkomaan käsityökoulun uutuuttaan kiiltelevän, pleksisen ständin. Toivon mukaan sitä ei oteta palkasta.
Äiti oli kiva, äiti osti mulle repullisen ruokaa.
Olen kärsinyt ajatuksesta, että sain kesätyön jota en todellisuudessa ansaitse. Tai sitten mulla kävi munkki, säkä ja tuuri. Lohduttaudun ajatuksella, että saan työstä luvattoman huonoa palkkaa. Se alkaakin vasta heinäkuun puolella, jättäen allekirjoittaneen selviämään opintotuella.
Aion juhannuksen jälkeisen kesäkuun viikon elää vanhempien kustannuksella - sen hintana lienee se, että ajan outoa autoa tuhat kilometriä pohjoiseen ja siedän ääliösukulaisten läpänheittoa mun naiiviudesta, eli siitä että jos niitä kaloja on pakko nostaa verkoilla rehevöityneestä järvestä, niin voisko ne vaikka tappaa heti eikä jättää tukehtumaan. Mä sentään olin siitä porukasta ainut, jolla oli aivoja hakata loukkuun kitumaan jäänyt hiiri halolla hengiltä.
No, eihän sillä kärsimyksellä mitään väliä ole. Lisää ahmanrautoja metsiin!
Olen kärsinyt liikalihavuudesta sekä siitä, että sipsit maksavat megapusseissa vähemmän kuin 75 gramman pakkauksissa.
Olen kärsinyt tuskasta, johon auttaisi vain jokaisen ydinvoimaa kannattavan, rotuajattelevan ja viisivuotiaan lapsensa sotilaan maastokuosiin pukevan ihmisen välitön ja väkivaltainen sterilointi.
Olen kärsinyt niskakivuista ja siitä ajatuksesta, että antiikin tekstikurssin (muuttunut) kirjallinen tehtävä pitäis jossain vaiheessa tehdäkin. Aion saada yliassistentilta makeilupisteitä valitsemalla tarkasteluni alle nimenomaan roomalaisen naisen elämänkaaren.
Olen kärsinyt liiasta alkoholinkäytöstä. Havahduin ongelmaan kahden tosiasian kautta: 1) lompakko on aina täynnä baarikuitteja, 2) tilillä on hälyttävän vähän rahaa.
Olen kärsinyt kihelmöinnistä, johon auttaisi vain poliittisesti aktiiviseksi ryhtyminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti