Haen töitä syksyksi yhä syvenevällä epätoivolla.
Iltaisin päästyäni töistä takaisin kotipaikkakunnalle, etsittyäni lisätöitä yli puolet nykyisestä työajasta, en tee muuta kuin annan Frendien tuotantokausien toisensa perään valua aivolohkoistani sisään.
Kuppia voin kunnolla ottaa vain perinteisinä bilepäivinä sunnuntaina ja torstaina, sillä kaksi krapulapäivää peräkkäin töissä söi halut enempään kikkailuun.
Olen lukenut kaikki suomeksi käännetyt Vonnegutin kirjat ja nyt siirryin Steinbeckiin.
Valtsikan opinto-oppaat on yhä päivityksessä, enkä edes tiedä missä ja milloin opetus alkaa.
Ikävöin Tamperetta, ja muistelen kalvavalla kauhulla oliko yksiössäni turvaketjua ovessa vaiko ei.
Poikaystäväni on flunssassa ja saikuttaa katsomalla Sopranosia sohvalla samalla kun hivuttaa taudin myös minuun, henkilöön jolla ei ole varaa sairastua sillä työterveyslääkäri sijaitsee 50 kilometrin ja kahden junanvaihdon päässä kotoa.
Mut muuten kaikki on ihan jees, nyt on nähty Bartin pippeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti