Kukapa olisi arvannut, että sunnuntaisen Helsinkiin palaamisen sijaan vietänkin viikon Hyvinkäällä hikisiin peittoihin ja lakanoihin hautautuneena. Influenssavirus päätti ystävällisesti tarttua minuunkin, jonka piti sen yhdestä sänkyynajamasta uhrista huolehtia, ja kuinka paljon sillä olikaan annettavaa! Huippukohtana on pidettävä sunnuntaiaamua ja taudin alkutahteja, sillä heräilin tuolloin todelliseen helvettiin. Kärsin nimittäin kunnon krapulasta nautittuani edellisen illan margaritoja baarijakkaralla istuen ja politiikasta keskustellen. Pian herättyäni nautiskelinkin päällevyöryvästä olotilasta, jossa krapula aiheutti rajua pahoinvointia, virus 39 asteen kuumeen, viisaudenhammas ja yskiminen yhdessä migreenikohtauksen ja huuliherpes viiltävää kipua ylähuulessa. Ai että. Kovaa kuumetta kesti keskiviikkoon asti. En vieläkään voi uskoa, ettei maailma ole pysähtynyt siksi aikaa, kun itse makasin ja nukuin ja makasin ja nukuin ja luin Muumi-kirjoja. Paluu normaalimaailmaan tapahtui vasta eilen, kun pääsin katsomaan Housen. Yskimisen jälkeen alkavat yhä mittavat rintakivut, mutta se lienee vain normaalia.
Opiskelukin sujuu oikein mukavassa sivutuulessa. Taudin takia missasin globaalihistorian kurssin viimeisen luennon ja luentopäiväkirjan (tekemättä) dediskin tais jo mennä. Parit esseet pitäisi myös kirjoittaa, puhumattakaan siitä, miten unohdin ilmoittautua (huomiseen) Tampereen historian tenttiin ajoissa. Ilmoittautuminen olisikin ollut turha, sillä siinä tilassa en olisi osannut lukea Vilijonkkaa pidempää sanaa. Lisää painetta keväälle sitten.
Tänään olen tosin saanut aikaankin, näin paljon:
-kävin verikokeissa Meilahdessa
-palautin myöhässä olleen tenttikirjan opiskelijakirjastoon
-luin iltapäivälehden yliopiston päärakennuksen kahvilassa
-kävin kehityspolitiikan luennolla
-sovittelin silmälaseja, mulla on vääränlainen naama kaikkiin kehyksiin
-ostin Hakaniemen hallista mustikkamehua ja apteekista c-vitamiinipommeja ja särkylääkettä
-tehnyt lettuja ja juonut siideriä Torkkelinmäellä, kertonut panojuttuja Prankkarissa ja Sörnäisten metroasemalla vaihtanut muutaman sanan laitapuolen kulkijan kanssa, joka ilmeisesti luuli mua kuolleeksi ystäväkseen.
-Kerrohan, rakkaani...
-Niin?
-Että onko sulla nyt hyvä olla?
-On hyvä olla.
-Hyvä.
-Toivottavasti sullakin on.
-Onhan mulla, välillä...
1 kommentti:
Hei pau, oothan edelleen tulossa ens viikolla tänne the megabileisiin? Odotan sua kyllä kovasti :)
Tunnen myös lämmintä sympatiaa sairastelusi vuoksi, itse olen nyt maanantaisen viisaudenhammasleikkauksen jäljiltä kuin märkä, lattialle valunut ja reikäinen rätti. Lisäksi mahani on sekaisin kahdesta eri antibiootista ja 600 mg särkylääkkeestä (3xpäivässä). No, ehkä tää viikossa paranee.
Cheers!
Lähetä kommentti