"AAARGH, Alko on KIINNI torstai-illasta tiistaiaamuun!" ja muita tekstiviestejä

Joopa. Tein pahaa ruokaa: valkoisia papuja, sipulia, erinäisiä mausteita ja valkosipulia tomaattikastikkeessa sekä kvinoaa. Ärsyttää - siitä on pitkä aika, kun viimeksi sitäsuntätä-ruoka ei onnistunut. Voi hyväluoja miten väsyttää. Univelka on tuonut tullessaan paskan kokkaustaidon lisäksi myös putkinäköä, valikoivaa kuuloa ja pelottavinta kyllä, näköharhoja. Pääsiäisenä aion vain nukkua. Ja lukea tenttiin. not

Maanantai lurahti kossunjuomiseksi taidekasvattajaseurassa ja nukuttuakin tuli kaksi ja puoli tuntia ennen töihinmenoa, samoissa vaatteissa joille elegantisti olin yhdentoista aikaan kaatanut kaksi desiä valkkaria. Loppuyöstä sytytettiin tupakat sängyssä, naurettiin, karistettiin huomaamatta valkoiselle päiväpeitolle. Aamulla unohdin pestä hampaat. Kopioitavaksi annetusta sopimuspaperipinkasta puuttui yksi sivu, jota etsiessäni tongin kaikki toimiston roskikset, myös sen lukitun jossa vilahti luottamuksellinen selvitys Olkiluodon ydinvoimalan hälytysjärjestelmistä sekä erään firman työntekijän kopiot avioeropapereistaan. Outlook-kissan napsuttelu iltapäivästä pelasti paljolta. Tänään, toivuttuani vähitellen aamulla ennen seitsemää näkemästäni alan miehestä, joka ei pysynyt pystyssä vaan kaatuili suojateille pitkin Toista linjaa, lähetin kaikille sähköpostin, jossa käskin tulemaan karkkikahville tasa-arvon ja Minna Canthin päivän kunniaksi. Niin ja siks kun mulla on vika työpäivä.

- Joo, meillä on tota tasa-arvon päivää ollut kotona jo viimeiset kakskymmentä vuotta. Vähän liikaakin.
- Mun vaimo kyllä aina löytää jotain valittamista, kerrankin kun imuroin.
- Mut kyllähän sille vaimollekin saa sanoa, jos se Corollaan talvirenkaat vaihtaessaan jättää mutterit löysälle?

- hym hym

Viimeisen työpäivän kunniaksi käväisin Ikeassa. Yök. Tosin löytönurkka tarjoili viinilasit 30 sentillä kappale, että ei kai parane valittaa. Kotimatkalla bussikuski kuunteli yhdeksänkymmentäluvun kirkkaimpia hittejä pitkin Turuntietä, mutta sai anteeksi - kuinka moni päivittäinen ratinkääntäjä jaksaa toivottaa autosta poistuville matkustajilleen rauhaa? Tulvahdin ulos metron portaista, ja siinä se oli - kylmä ilma, suuria valkeita hiutaleita, Hakaniemessä soittaa mies trumpettia ja pohjoistuuli hieroo Vallillan kahvinpaahtimon tuoksua Kallion talojen seiniin.

Miten mä en voi edes vähitellen käsittää, ettei aamulla tartte herätä varttia yli viisi? Ajatukset pyörii kehää jossain eväiden tekemisen, postinlajittelun ja Leppävaaran asematunnelissa junaanjuoksemisen rajamailla. Ernokin sen muotoili: Tule ihmeessä mun luona käymään, kun nyt elämääsi Espoossa tuhlaat. Näinpä teinkin, kahvikin maistuu Kilossa paremmalta. Pääsiäisen jälkeen sitten uudet kujeet ja uus työpaikka, vähän rahaa ja toivottavasti liikunnallisempi elämä. Hengästyn nykyisin jo siitä, että kengännauhat menee solmuun.

Huomenna aion herätä vasta, kun P pääsee koulusta.