Siisti viikko. Tiistaina alkoi sihteerinduuni, olen selvinnyt paremmin kuin mitä odotin. Maanantaina pitäisi tosin hommata eräs paketti Indonesiaan, katsotaan miten käy... Naispuoliset ja suurin osa miespuolisistakin työkavereista on mukavia, ne loput sitten jaksavatkin jatkuvasti muistuttaa, kuinka olen tässä työyhteisössä se alimmista alin. Sen voin sanoa, että hiki on juoksuttamisesta tullut. Aamubussit ovat täynnä Espooseen aamuvuoroon matkaavia, keski-ikäisiä naisia. Vastaavasti yksin autoissaan istuvat työmatkalaiset tuppaavat olemaan miehiä, ainakin näin viikon otantaa tarkastellen. Yksityisautoilun jokapäiväistä ohimarssia tässä joukkoliikenteen luvatussa kaupungissa katsellessa muutenkin suututtaa ja säälittää. Bussikuskin kuuntelema Radio Nova ei juuri asiaa auta.
Keskiviikko oli haastava päivä. Heräsin aamulla 05:15 ja juuri kerkesin työpaikalle kello 07:20 yhden bussinvaihdon jälkeen. Koko päivän mietiskelin tulevaa iltaa ja varoin kilisyttämästä reppuun sullottuja kaljapulloja. Velvollisuuksista päästyäni hyppäsin bussista Leppävaarassa, vaihdoin Pasilassa huonoa omaatuntoa potien öky-Pendolinoon ja istahdin paikkaliputtomana suoraan kohtalotoverin viereen. Silläkin oli Tampereen yliopiston opiskelijakortti ja sama määränpää. Jostain syystä Kokkolan murre kuulostaa vetoavalta vain poikien suusta... Perillä bussi vei Pispalaan ja siellä sainkin sihauttaa olutpullon auki suuremmalla nautinnolla kuin pitkiin aikoihin. Oli superkivaa, kiitti kuutit!
En kyllä ole koskaan juossut yhtä kovaa kuin ennen puoltayltä Hämeenkatua ehtiäkseni Helsinkiin suuntaavaan junaan ("kattokaa nyt jäbät kun läski juoksee ---oho lyhtypylväs ---"), paitsi jos ei oteta lukuun sitä pätkää Helsingin päässä, jonka taitoin huimaa vauhtia (semigänästä huolimatta), jotta kerkeäisin viimeiseen kolmoseen. Nukahtamaan pääsin joskus kahden aikaan, ja herätys kävi kylmänä jälleen klo 05:15. Torstai olikin sitten yhtä juhlaa töissä, mutta eipä mennä nyt siihen. (Että heippa vain, tulevat työnantajat!)
Sen sijaan kesätyö on nyt plakkarissa, ja vieläpä oman alan työ. Ongelma on vain se, että se sijaitsee Hyvinkäällä. Aion ensi viikolla soitella läpi kaikki Helsingin museot, joihin tammikuussa hain - hyvästi, rauhaisat ruokatauot ja kahvion ainoa luettava, Länsiväylä. Voi että on elämä vaikeaa. Kuten sille turkispäällysteiselle naiselle metrolaiturilla eilen - kyllä ärsytti kun ei metroa saavu, aivan sama että edellisen alle jäi ihminen. Terveiset sinnepäin: ketään ei kiinnosta huonotuulisuutesi. Itseäni lähinnä kiinnosti, mikä saa ihmisen pukeutumaan niin, että sitä näyttää Chewbaccalta. Ja ihan vapaaehtoisesti.
Tällä hetkellä sulattelen kotisohvalla Vaasankadun Vegemestassa nautittua schnitzeliä, äskettäin Avaraa luontoa katsellessa siemailtua valkkaria sekä Ali G:n juttuja. Vielä on tilaa muutamalle Oravakkeelle, joita löysin Eestin herkusta... Jospa sitä huomenna heräisi ennen kahta iltapäivällä.
Nääh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti