Vappu. Täpötäysi Alko, kassajonon viimehetkenpaniikki eli jospa vielä sittenkin yksi pullo lisää, tai sitten ei. Toisten laukuista kaivettua skumppaa lämpimällä puulaiturilla Pitkänsillan vieressä, mansikoita, vastarannalla Nieminen&Litmanen, tytöt aurinkolaseissaan ja pojat henkseleissään siirtyivät polaroid-kuviin. Keskustassa sekava mielenosoitus, sinisiä savupommeja, hartiasta jo tarttunut mellakkavarusteinen poliisi, jolla oli harjoiteltu käskevä ääni ja kireät, hätäiset silmät. Asfalttiin rikkoutuvaa lasia, huoli väkimäärään kadotetuista ystävistä, Mannerheimintien varren rakennusten seinistä kimpoilevaa uhmakasta musiikkia. Hajahuutoja kun vierestä viedään.
Enpä pitkään aikaan ole juhlinut katkennut filmi perässä lärpättäen. Heräsin kaikeksi onneksi kuolemanhajuisten kenkien kanssa ihan omasta kämpästä, suuhun oli kissa kakannut mutta muuten henki hyvin pihisi. Vappupäivän katselin kuinka pyykki kuivui, televisiosta tuli pölynimurin historiasta kertova tanskalaisdokumentti ja jumittaa sai kaikessa rauhassa, kuunnellen seinänaapurien vapunpäivän brunssia. Myöhemmin tulin koomaamaan Hyvinkäälle, odottamaan uutisia sairaalasta ja silittämään juhlamekkoa maanantain näyttelynavajaisiin.
Nyt tämä kiltti tyttö kuuntelee UB:ta, pitäisi tenttiin lukea mutta minkäs teet näin kauniilla säällä. Olispa pian kesä. Mieli tekee uimaan ja nauttimaan mehujäätä, johon tuulenpuuska on sekoittanut hyppysen rantahiekkaa.
2 kommenttia:
Täytyy kyllä tunnustaa, että on hauska seurata elämäntapojesi kehittymistä kohti täydellistä alkoholismia! Ennen kaikkea sinulla on kyllä sana hallussa ja juttu kulkee pakottamatta.
Blogistani voi tosiaankin havaita, että käytän alkoholia joka päivä ja juon joka kerta itseni humalaan. Lisäksi suhtaudun alkoholiin jokapäiväisesti, eli en viitsi siitä liiemmin kirjoittaa. Oikein hyvä diagnoosi!
Kiitoksia vain näteistä sanoista, kuitenkin.
Lähetä kommentti