Uusi työ, uusi asunto ja tärkeimpänä tietysti uudet kengät.
Tämä tahtoo sanoa, että nykyhetkellä kävelen mukavasti veturitallin (ne hengittävät), kahvilan, Hangonradan aseman ja kasarmin väliä milloin mitäkin vermettä käsissä kantaen täydellisen vailla huolta syysasunnosta. Kallio, vuonna 1904 rakennettu talo, 27 neliötä, kohtuu(RIISTO)vuokra, huonekorkeus kolme metriä, leveä ikkunalauta, lautalattiat, ikkuna sisäpihalle, pesutupa. Edellinen vuokralainen jättää asuntoon tarvitsemani ruokapöydän. Ainoita miinuksia on kivijalan kaksi baaria (kuulemma on silti rauhallista), sisustushirviö parvisänky ja ilmeisessä mielenhäiriössä yhdelle seinälle läiskäisty, korkea mäntypanelointi mallia Suomussalmen Esso. Kovin pieniä ovat tosin nämä miinukset kaikkien noiden plussien rinnalla. Aion tämän päivän kellua tyytyväisyydessä ja antaa vasta huomenna toimeentulohuolen läikähtää rintalastan alla. En myöskään mieti, kuinka saatanassa aion kulkea Helsingistä Tampereelle proseminaariin kokopäivätyön rinnalla. Eräs kanssatyöntekijä tosin viekoittelee sanayhdistelmällä älä nyt vielä hei valmistu, ja houkutus on suuri kellahtaa vielä vuodeksi semiopiskeluun ja keskittyä elämiseen. Tosin en yhtään ole varma, lasketaanko työnteko siihen kategoriaan, vai löytyykö se ison E:n elo kovien kansien välistä. Tälläkin hetkellä toki välttelen tenttiinlukua yhdeksäntuntisen työpäivän päätteeksi ja kärsin närästyksestä.
Aina tentin lähestyessä sallin itselleni ultimaattisen synnin: susinälkäisenä koluan ruokakaapit läpi ja piakkoin mässytän kuolemanvaaleasta vehnästä tehtyä makaronia ketsuppitöräyksen kera. Ruoasta muistuikin mieleen parin päivän takainen iltahetki Torkkelinpuistosta - pitelin toisessa kädessä super-rasvaista soijajäätelöä ja toisessa olutpulloa ja todella tuntui siltä, että koko ruokaympyrä on siinä edustettuna. Joopa. Ja nyt turvottaa.
Mieleen häilähti uskomaton ajatus: nyt saan kotiini kaikki maailmalla seilaavat tavarani, joita ilman olen saanut oppia elämään. Kaunis kirpputorilöytöni, viisikymmenvuotias pieni puulipasto - hipinvihreä nojatuolini - muuttolaatikossa kellareissa ja vinteissä maanneet kirjani - vahvistin ja kaiuttimet - tuleva helmeni, suuri Lundian kirjahylly. Tähän syvä ja tyytyväinen aaammhhh-ääni.
AAAMMMHHH
3 kommenttia:
Oijoi, isot onnittelut (ja salaiset kateuden tuhahdukset) asunnosta!! Kuulostaa eri kivalta, tarttee ehkä sit tulla joskus käymään :) Kertoopi sitten koska rupeen purkamaan tota hyllyä, varmaan joskus elo-syyskuussa muutan ite.
Onnee, onnee! Pidä meille sitten Tampere-look-a-like-bileet uudessa kodissa, sekä Liisa että minä ollaan kilttejä ja sisäsiistejä.
Tack, tack! Tietysti tässäkin nyt sitten jokin kusee, mutta toivotaan ettei kovin pahasti. Lupaan pitää massiiviset ja über-koleet tuparit, ainakin kolme miesstripparia ja mielellään jonkinlainen paraati Helsinginkadulla. Eli mun luo ei ole tulemista, ellei käyttäydy pahennusta herättävästi ja kuseskele minne sattuu, ettäs tiiätte.
Lähetä kommentti