Tänään en ole juuri muuta tehnyt kuin mussuttanut marjapiirakkaa ja ajeleskellut pyörällä ympäri kaupunkia. Huominen vapaapäivä menee Helsingissä. Vii Voan, opiskelijakirjasto, illalla Kallioon ja avaimet käteen. Edellinen vuokralainen jättää mulle tarvitsemani ruokapöydän sekä kirjahyllyn eteiseen. Olisin yli-innoissani, ellen olisi elokuun jälkeen työtön ja suhteellisen maksukyvytön. Toisaalta olen ennenkin tehnyt tyhmiä päätöksiä ja pärjännyt ihan hyvin. Tällä hetkellä haluan ennemmin ajatella kuolevani tähän yskään tai murehtia lainassa olevien Frendien hupenemista kuin ajatella syksyä. Ajatustilaa vie myös paremman puoliskon ensiviikkoinen muutto soluasuntoon - siellä pitää sitten kykkiä loput kesätyöajasta. Olen jo tottunut aamukahvin juontiin sohvalla pelkissä tissiliiveissä, ja nyt pitäisi sitten jotain vaatteita käyttää. Aargh! Tissikriisin vierellä ei syksyinen ahdinko tunnu juuri miltään.
Eilen vietin leipomistauoilla aikaa museon arkistossa katsellen satoja ja taas satoja valokuvia, availlen rapisevaselkäisiä kirjoja ja miettien, mitä kiinnostavaa rautatiekulttuuriin liittyvää ei vielä olisi turhan paljon tutkittu. Vielä on onneksi kuukausi aikaa kelailla. Mietiskelin myös pääainevalintaani - kansatiedettä opiskellut työkaveri kertoi tehneensä proseminaaritutkielmansa kolmen Aleksis Kiven fanin haastattelun pohjalta. Ai että.
Mahtavaa kuunnella Radio Helsingin äänikirjalähetystä Harri Nykäsen teoksesta Ariel. Ai lav juu, Lars Svedberg.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti