Pilvilinnaan

Muutto ykkönen on nyt takana, paremman puoliskon tavarat ovat uudessa asunnossa ja omani vanhempieni vintillä. Neljännen kerroksen ikkunasta avautuu kaivattu ilmava näkymä puolensadan lehtipuun latvoihin ja omakotitalojen pompööseihin antenneihin vanhainkodin betonisen sisäpihan sijaan. Kämppis on tuttu, tutusti aamuäreä, mutta osaa nauraa oikeissa kohdissa. Solukämpässä ei silti sovi rentoilla yksiöasumisen tapaan, mikä ärsyttää. Toisaalta asustelen täällä vain työajan loppuun saakka, ja sitten saan taas nauttia Kallion tunnelmista ja olla yksin ajatusteni kanssa. Niitä on tosin harvemmin noin kahta enempää, mutta silti. Törmäystä odotellessa.

Tällainen sää on hyvä. Kaunis tasainen korkea valo, taivas pilvessä, haalea voimaton tuuli ja ilmassa pieni, kostea sateen tuntu. Paikallislehden kuvaajakin valitsi taustaksi tallinkulman, jossa iltapäivän sirottuva valo hieroutui höyryvetureiden kultaisina pyöristyviin etulamppuihin. Annoin osani haastattelusarjaan Tulevaisuutena työttömyys? - fiilis kymppi. Päivän helmi oli kyllä keskustelu erään miellyttävän eläkeikäisen kävijän kanssa. Vartin jutustelun jälkeen herra mainitsi olleensa hitsausmestari, ja kerroin isäni ammatin olevan VR:llä sama. Mies silmäsi nimilappuni sukunimenpaikkaa, antoi käyntikorttinsa ja kehotti isääni joskus soittamaan, voisi yhteisiä muistoja vähän verestellä vuosikymmenten takaa. Pieni on maailma.

Kaipaan Helsinkiin. Kaipaan myös kantarelleja, mutta rahat ei oikein riitä edes yhteen sienipiirakkaan. Sain hyvän vinkin, mistä niitä saattaisi parhaillaan olla poimittavissa. Onni on työtön poikaystävä, sain sen hakemaan niitä heti huomenna.

Paris Hiltonin McCainin vastainen video on tautisen hauska. Now will you excuse me, I have to pick a vice president. I'm thinking Rihanna.