Yhä hämärää

On ilmoja pidellyt.

Arki on tuonut muassaan kahvilatyön pakolliset, kolmevarttiset keskustelut brittimiesten kanssa, Munchin elämäkerran lukemista, sadetta, Dawkinsia, kolme uutta levyä, poskiontelontulehduksen, soivat korvat sekä kodin kissalle.
Sain viimein vanhempani vakuutettua kissanhankinnan tarpeellisuudesta, nyt kun perheen viimeisin ja allergisin on turvallisesti muuttanut pois. Äitini on halunnut kissaa jo vuosia, ja sellainen lähtikin viime sunnuntaina mukaan eläinsuojeluyhdistyksen kissatalolta. Herra on kokoharmaa, vihreäsilmäinen, viidestä seitsemään vuotta vanha hempeänluonteinen otus, joka ensimmäisenä iltanaan oudossa talossa kiipesi isäni vatsan päälle nukkumaan. Tuntuu uskomattomalta, kuinka se kohtaa vieraat ihmiset - avoimena, kuuluvasti maukaisten ja itseään tykö tehden - ottaen huomioon, että se on viettänyt nuoruutensa Tallinnassa katukissana. Tuollainen luottamus elämään liikuttaa ja raivoisasti.

Helsinginkämpän seinien kittaus ja maalaus jäi väliin, kun bakteeri päätti majoittautua poskipäitteni taakse. Olo on tälläkin hetkellä huima. Herätys käy kuuden tunnin kuluttua raskaaseen tapahtumapäivävuoroon, ja nenälääke valvottaa. Hengitys sentään vinkuu aavistuksen vähemmän kuin eilen. Päätin päivällä viettää pipi-iltani jäätelön ja ranskalaisen elokuvan parissa, mutta sain nautittua molemmista vain puolet, ennen kuin P:n kämppis tuli takaisin Ikeasta. Pari tuntia sujui rattoisasti paskalautaa kokoon kyhätessä. Jos huomenna on kuumetta, syytän ruotsalaista jättiketjua, jonka tuotteiden kokoamisohjeiden kuvituksissa eivät edes persvaot vilku.

Olin luvattoman ahkera myös syksyn opintojen suunnittelun suhteen. Homma on ajatuksen tasolla kasassa lukuunottamatta kieliopintoja - kokeilen tehokkaasti ensin, pääsisikö tasokokeista ensin läpi ja sillä kirjalliset osuudet suoritettua. Mikäli en pääse, olen nesteessä. Koin tosin jo hetkellisen pohjakosketuksen syysfiiliksissäni, kun kirjoitin nimeni työsopimuspaperiin. Paras opetella marketin kassahommiin jo opiskeluaikana, ettei sitten maisterisnaisena tartte ihan alusta asti räknätä.

Huomiselle ei soisi enää sähkökatkoksia. Menisi töissä sitten sen viimeinenkin hermonsuikale. Ilmatieteen laitos lupailee tosin sopivasti sadetta, eli kannattanee jo ennen nukkumaanmenoa psyykata itseään tekohymyilyn kuminaamariin.