Quillotinille töitä

Tätä on odotettu.

Kävin huvikseni seuraamassa maamme suurimman sanomalehden aiheeseen liittyvää verkkokeskustelua, ja odotuksiini vastattiin jälleen surullisen nopeasti. Vaikka nyt muodostettu (tai muodostunut kenties paremminkin) opiskelijatoimintaliike manifestissaan selkeästi asettuu yhteiskunnan häviäjien eikä pelkästään itsensä puolelle, nillittää moni verkkokeskustelija silti, kuinka eläkeläisillä, työttömillä, asunnottomilla tai velkavangeilla menee niin paljon huonommin kuin opiskelijoilla. Tutustukaa aineistoon, urpot! Toinen klassinen suhtautumistapa on jo valmistuneilla, jotka kertovat oman opiskeluaikansa helvetillisyydestä ja kehottavat nykyisiä opiskelijoita pitämään päänsä kiinni, kun kaikki on heilläkin aikoinaan ollut huonosti. Asiaintilastahan voi päätellä, kuinka niiden pitäisi olla, vai mites se nyt oli?
Lisäksi eräs kommentoija kehtaa kehottaa opiskelijoita ryhdistäytymään ja lopettamaan toisten siivellä elämisen, sillä tuoreen tutkimuksen mukaan suomalainen korkeakouluopiskelija käyttää opintoihinsa aikaa 15-20 tuntia viikossa. Huomaamatta taisi häneltäkin jäädä tutkimuksessakin korostettu asiaintilan syy, työssäkäynti. Kyseessä ei siis ole valinta, vaan pakko. Korpeaa todella haistella tämänkaltaisia mätiä aivopieruja, kun rahoitan opiskeluni, vieläpä ahtaiden tulorajojen puitteissa ihan itse ja siirrän veroina varoja takaisin yhteiskunnalle jatkuvasti. Kenenkään siivellä en elä, mikäli lukuun ei lasketa vanhempieni silloin tällöin suomia avustuksia, joista niistäkin on jo heidän puoleltaan verot maksettu. Muutenkin väsyttää lässytys siipeilystä - tällaisessa järjestelmässä vapaamatkustajia on selkeänä vähemmistönä, mutta mitä sitten? Hyödyt ovat haittoja suuremmat. Mikäli joku haluaa maata kotonaan muutaman vuoden minimitoimeentulon turvin minun verovaroillani, siitä vain. Ihminen ei ole tuottoa luomaan tarkoitettu kone, ja harva valitsee elinikäisen köyhyyden vapaaehtoisesti. En näin vatsa suht täytenä sisällä lämpimässä istuskellessani jaksa olla kateellinen sille, joka joutuu tulemaan toimeen vähimmällä.

Itse en päässyt osallistumaan Vanhan symboliseen kakkosvaltaukseen, koska olin töissä. Tänä iltana elän siivellä sen verran, että käyn leipäjonossa. Terveisiä Jyrkille.