Kaikenlaista!
Tupaantuliaisista voisi kertoa parhaiten vaikkapa naapureiden näkökulmasta. Torstainen alkuilta sujui seinän takaa kuuluvasta, suomalaisesta tangosta nauttien. Kymmenen pintaan äänenvoimakkuus äkkiä nousi, niin juhlijoiden kuin musiikinkin osalta, ja jälkimmäinen vaihtui kirkkaimpiin ysärihitteihin muutamalla vanhemmalla Michael Jacksonin kappaleella täydennettynä. Muista äänistä päätellen asunnossa ainakin vetäistiin juurimaalattuun seinään jonkinlainen rantu (sori) sekä tuhottiin edellisten vuokralaisten jälkeensä jättämä, lähinnä verkkokalvoja limaannuttava sisustustaulu (sori). Hieman ennen yhtä asunto hiljeni, ja porukka todennäköisesti lähti katsastamaan parit baarit, tanssien niistä viimeisessä mansikkamargarita kädessä pilkkuun asti kuin huomista ei olisikaan. Neljän aikoihin juhlijat palasivat takaisin, istuivat pöydän ääreen kahviliköörin ja juurista puhumisen kera ja soittivat puoli seitsemään saakka Vesa-Matti Loiria.
Tarkoitus oli kovasti lähteä jo kahdentoista junaan, mutta rakas Kirsti, tiedäthän. Pelkäsin taas herääväni lattialta siihen, että olen yhä humalassa ja kissa tuijottaa, mutta onneksi tuijottaja olikin vain neiti M. Kissa tuli kyllä tuijottamaan myöhemmin.
Oli elämää hauskempaa, kiitti kaikille!
Ensi viikolla onkin luvassa ainejärjestön vuosijuhlat, totutusti työvuorojen välissä. En tiedä kuinka aion selvitä Tampereelta Helsinkiin illalla ja seitsemäksi töihin aamulla, mutta murehtia sopii, kun on murehtimisen aika. Mieluummin vatvon paikallaan polkevia opintoja, säätä, vakuutusmaksuja, maapallon tulevaisuutta ja sun äitiäs.
Parin tunnin päästä vetäisen työvaatteet pukukaapista niskaan ja revin sunnuntailiksaa kaksin käsin. Eilisessä palaverissa marinoiduin täydelleen kumulatiivisiin kasvukäyriin ja ylitettyihin tavoitemyynteihin. Aah, kaupan ala. Helppoa, kun ei tarvitse muusta huolehtia kuin myynnin kasvusta. Siinäpä elämälle tarkoitusta.
1 kommentti:
Häätöuhkauksia ei ainakaan vielä ole kuulunut, joten jatkakaamme samaa linjaa, kunhan joskus selviämme henkisestä krapulasta, joka tulee, kun katsoo itsestään otettuja läskikuvia. Päätinkin laittaa kuvat naamakirjaan siten, että niitä voivat katsella vain nimetyt henkilöt. Joku roti sentään.
Mut oli niiiiiiiiiiiiin siistiiiiiii. Uudestaan sitten, kun on varaa juoda mansikkamargaritoja koko ilta? :D
Lähetä kommentti