Viime päivinä olen muun muassa vältellyt tenttiin lukemista, venäyttänyt selkäni kirjoituspöytää kasatessa ja kirjalaatikoita kantaessa, nauttinut kaksi päivää saigonista eli karannut Kontulaan tupaantuliaisiin ja palannut yöbussilla kotiin ääni musiikin yli huutamisesta käheänä vaikka levätäkin olisi voinut, käväissyt töissä museolla isänpäivän ja puhunut saksalaisen kävijän kanssa politiikkaa sulkemisaikaan saakka, saapunut hetkeksi kotiin nukkumaan ja sitten taas napannut purkamattoman repun selkään ovipielestä sekä käyttänyt laitoksen saniteettitilaa sen oveen ilmestyneestä Vain henkilökunnalle -tekstistä huolimatta. Tampere on kirpeänsateinen kaupunki. Syön luumuja kodissa, jonka kissa puree silittävää kättä. Vessakin on approved by Pope kaakeliin liimattuine paavikortteineen, varsinkin nyt, kun sen viereen laitettiin baarikuitin taakse kirjoitettu latinankielinen lause Syyttelemällä ei tehtyä saa tekemättömäksi. Huomenna koti lämpiää ja tupaan tullaan.
Esitin kai seminaarissa niin hyviä kysymyksiä ryhmäläisten tutkimussuunnitelmista, että sain anteeksi pakkoni mennä töihin ja myöhentää pääaineistooni tutustumista. Siistii. Puheestani pikkuhiljaa katoaa olettamus, että joskus tässä valmistutaankin. Toisaalta olen onnellinen ihan juuri nyt. Silti huolettaa. Aurinko laskee nopeasti tähän aikaan vuodesta.
Pimeässä sadepisarat hyökyvät kohti maata.
1 kommentti:
Oot paras. Älä huoli elämästä <3
Lähetä kommentti