Reviisori

Höhhöhhöö. Tulipas todistettua lähes mykistyttävä dorkuuteni sekä kotona että kaupungilla. Sivalsin nimittäin pari päivää sitten leipäveitsellä syvän pystyhaavan sormenpäähäni, siten siis, ettei siinä pysy kiinni minkään maailman laastari mitenkään päin. Tämän jälkeen jalkauduin paitsi kansantaloustieteen viimeiselle luennolle, myös paikalliseen Prismaan. Sieltä ostin muun muassa kukkaruukun ja ulkolämpömittarin. Tyytyväisenä kävin jumpassa pumppaamassa hauislihaksia. No mahtuiko kasvi ruukkuun? Pystyikö mittaria naulaamaan kiinni tuuletusikkunan peltipintaan? Tuliko jokainen lihas taas kipeäksi, kun piti repiä ja sätkiä, vaikkei kunto oikeasti kestä? Hyvänä puolena sormenpään haavassa lienee se, että sen kanssa sipsien syöminen sattuu. Ei tosin eilistä mässäystä estänyt.

Syksy on jo pitkällä. Pientä pakkasennipistystä on ollut jo monta päivää, kalseaa harmaata sadetta ja kimaltavankirkkaita päiviä perätysten. Sorsalammen pintaa peittää jo pitsinohut jää. Iltaisin pimeys laskeutuu yhtäkkisenä hyökynä, ja sen ja katulamppujen syttymisen väliin jää hiljainen, musta hetki. Odotan ensilunta.

Luukkuni tuntuu omalta päivä päivältä enemmän. Tavarat ovat löytäneet paikkansa, kuvat seinille ja astiat kaappeihin. Lopullisesti tästä tuli koti eilen, kun läpsäisin vessapaperitelineen kiinni kaakeliin. Tuntuu hyvältä. Jopa siivoaminen, jota kohtapuoliin täytyy harjoittaa kyläilemään saapuvan äidin johdosta. Ehkä intoudun jopa silittämään verhotkin, jotka ovat roikkuneet ryppyisinä likaisen ikkunan äärellä jo kuukauden. En lupaa pestä mattoa, johon tähän mennessä on kaatunut vasta mansikkaskumppaa ja hedelmä-smoothieta, molempia ehkä puoli litraa. (Kenties itsesuojeluvaisto on tähän saakka estänyt kaupassa tarttumasta valkoisiin mattoihin.) Äidin vierailu on muuten ihana tekosyy pistäytyä kalliissa kahviloissa ja puolivahingossa päätyä takkikauppoihin, joissa sattumalta on just alennusmyynti. Harmi, ettei samalla tavalla voi ajautua matkatoimistojen nettisivuille. Keväällä olisi reissu, vaikka matkakassa, seura ja määränpää ovatkin vielä auki. Sinkkiksen äärellä huolimattomasti lausuttu Mennäänki Nykiin! on jäänyt kumajamaan pääkoppaan itse kullekin. Tasan lähdetään, jos voitan Luontoarvalla viistoist tonnii. Lupaan!